Rakas Kaisa-idolini,
vuosien varrella olen huomannut, että on olemassa ihmisiä, jotka tyytyvät nurisemaan nurkissa ja valittamaan selän takana kuiskuttamalla.
Olen myös kohdannut ihmisiä, jotka nähdessään epäoikeudenmukaisuutta, ryhtyvät muuttamaan maailmaa.
Sinä, Kaisa, kuulut niihin rohkeisiin ihmisiin, jotka murtavat sellaisia myyttejä, stereotypioita ja itsestäänselvyyksiä, joilla ylläpidetään epäoikeudenmukaisuutta, riistoa ja epätasa-arvoa.
Sinun tahtosi on vuosien saatossa muokannut kansakuntamme käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ääneen lausumasi ajatukset ovat muuttaneet tapaamme ajatella maailmastamme, yhteiskunnastamme ja lähimmäisistämme. Olet ollut tekemässä teatterista muutoksen moottorin.
Sinuun henkilöityy ihailemani humaani, osallistuva kulttuurivaikuttaja, joka ei pelkää kokeilla uutta tai halkoa tabuja.
Kiitos sinun, erilaisuuden tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja ihmisarvon vaaliminen ovat aina muotia.
Kiitos sinun, myös minun on ollut vapaampi ajatella ja hengittää joskus niin äärimmäisen kovia arvoja sykkivässä Suomessamme.
Olet siis monellakin tapaa tienraivaaja, joka on tasoittanut minun ja tuhansien muiden taipaletta. Olet myös ystävä, joka on tukenut, kannustanut ja kannatellut minua tavalla, joka on tämän päivän Suomessa harvinaista ja josta olen niin kiitollinen, etten osaa sitä edes sanoin kuvata.
Kiitos siis, että olet olemassa. Ja kiitos, että olet ystäväni.
PS. Iso kauko-onnitteluhali merkkipäiväsi johdosta minulta ja siipaltani…