Nykyaikaisen demokratian kivijalka on kaikkien osallisuus, moniäänisyys ja mielipidevapaus. Soinilaisessa retoriikassa tämä kivijalka on typistetty vuoresta hiekanjyväksi.
“Suomen kansa on puhunut, pulinat pois”, hokee Soini. Ja yrittää mitätöidä suvaitsevaisuuden, yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden puolesta huolestuneet.
Kyllä. Kansa on puhunut. Tai ainakin osa kansasta. Äänioikeuttaanhan käytti vain seitsemän kymmenestä.
Äänioikeuttaan käyttäneistä puolestaan kahdeksan kymmenestä ei äänestänyt perussuomalaisia.
Soinin sloganlogiikalla siis 16 prosenttia kansasta on Suomen kansa. Keitä me muut äänestäjät sitten olemme? Keitä taas ne suomalaiset, jotka eivät ääntänsä käyttäneet?
Todennäköisesti soinilaisesta kansastakin joku joukko on eri mieltä johtajansa kanssa ainakin yhdestä asiasta, olipa sitten kyse ydinvoimasta, kulttuurista, Natosta, abortista, uskonnosta, rasismista,…
Ainakin toivon, että Soini hartaana kristittynä lähimmäisenrakkaudessaan ajattelee maahanmuuttajien ihmisarvon kunnioittamisesta toisin kuin seurakaverinsa setä Hakkarainen.
Vaalit osoittivat aivan varmasti kuitenkin ainakin sen, että kahdeksan kymmenestä äänestäjästä on eri mieltä kuin Soini. Tämä joukkio toki pieneni näissä vaaleissa merkittävästi edellisiin vaaleihin verrattuna, mutta on silti moninkertainen soinilaisiin verrattuna.
Vaalitulos myös osoitti kiistämättä sen, että Soini on vahva mielipidevaikuttaja. Hänen erikoistaitonsa on kiteyttää omat mielipiteensä muutamaan sanaan. Luoda monimielisiä iskulauseita ja toimittajien
monistamia otsikoita.
Soini on myös taitava kärjistämään kaikki vastaukset kylläksi tai eiksi. Ja tuottamaan puhetta ilman konkreettista ratkaisuja. Samaan toki pystyy moni muukin poliitikko.
Aina avatessaan suunsa julkisuudessa Soini kuitenkin ilmaisee mielipiteensä – joko puolueen puheenjohtajana tai ihan itsenänsä. Ja siihen hänellä on täysi oikeus, kuten Soini itsekin usein toteaa.
Toisille Soini ei kuitenkaan tunnu suovan samaa. Soinilla oli nimittäin varaa todeta Ylen ykkösaamussa taannoiseen suvaitsevaisuusmielenosoitukseen osallistujista, että “raja menee siinä, ettei ryhdy omaa mielipidettään muille tuputtamaan”.
Soinilla on oikeus ilmaista mielipiteensä myös muiden mielipiteiden ilmaisemisoikeudesta. Kansan vallan kannalta on kuitenkin vaarallista, jos yksittäinen, näkyvällä paikalla oleva poliitikko tai puolue alkaa
systemaattisesti väittää, että yksi mielipide edustaa koko kansaa ja toisaalta arvioimaan, mitä mielipiteitä saa ilmaista ja missä. Silloin kyse ei enää ole kansan vallan kunnioittamisesta, vaan sanelusta.
Soini onkin avoimen ristiriitainen suhteessaan mielipidevapauteen. Tässäkin – kuten muussakin Soinin retoriikassa – meidät suomalaiset jaetaan meihin ja niihin.
Itse ilmeisesti olen “niitä”, joihin Soinin retoriikassa pätevät eri oikeudet ja säännöt kuin soinilaiseen kansaan. “Niihin” kuuluminen on muuten tässä kohden asia, josta olen aika ylpeä. En ole koskaan hyväksynyt yksisilmäisyyttä tai ihmisyyden ja kulttuurin typistämistä yhteen muottiin.
Samaisessa ykkösaamussa Soini jatkoi, että “ei ole olemassa väärää poliittista mielipidettä”, viitaten tosin vain oman poliittisen ryhmänsä sisäiseen oikeuteen erilaisiin mielipiteisiin.
Suomen kansa ja sen edustajat ovat kuitenkin ilmaisseet perustuslaissamme, erilaisissa kansainvälisissä ihmisoikeussitoumuksissamme ja rikoslaissamme, että on olemassa myös poliittisia mielipiteitä, jotka ovat vääriä. Niitä ovat muun muassa eriarvoistamiseen, syrjimiseen, ihmisarvon riistämiseen ja
ihmisryhmään kohdistuvaan vihaan kiihottaminen.
Politiikassa ei ole omantunnonkysymys edistää kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia, ihmisarvoa, mielipidevapautta ja yhdenvertaisuutta, vaan se on perustuslakiin kirjattuja jokapoliitikonvelvollisuuksia.
Vähintään tähän Soinin & kumppaneidenkin on sitouduttava edustaakseen edes hiukan enemmän koko kansaa.
Iso ongelma demokratialle kuitenkin on, että lähes kolmasosa äänioikeutetusta kansasta ei puhunut, vaikka Soini toisin väittää.
Edes politiikan pelastajana esiintyvä Soini ei saanut näitä ihmisiä liikkeelle, kuten eivät hänen parjaamansa vanhat puolueetkaan näissä tai edellisissä vaaleissa. Nukkuvien kohdalla jokaisen poliittisen puolueen ja sen edustajan on syytä katsoa peiliin. Myös Soinin.
