Hiljaiselosta moottorin käynnistelyyn

Sunnuntai 17.12.2017

Olen ollut harkitusti hiljaa tai ainakin hiljaisempi kirjoituksissani maaliskuusta 2013 lähtien.

Ei siksi, etteikö minulla olisi ollut sanottavaa - aika ajoin omasta mielestänikin ehkä liikaakin.

Vain osaksi siksi, että puheeni ovat nykyisin pääosin powerpointien tai prezien taustaäänimaailmaa tai viiden minuutin tervehdyksiä ja kirjoittamiseni harjoituksen puuteesta hidasta ja kangertelevaa.

Ja täysin siksi, että edustan hetkellisesti työkseni jotakin itseäni isompaa, kulloinkin vallitsevaa taidepolitiikkaa ja siihen liittyvää hallituksen, eduskunnan, ministeriön, ministerin, taidekentän keskustelua. Pääni, ääneni ja käteni ovat täyttyneet upeilla ajatuksilla ja teoilla, jotka eivät ole olleet omiani.

Oma mielipide on ihmisoikeus. Taide on ihmisoikeus. Taiteesta puhuminen on oikeus. Taide on sieluni ruokaa. Taide tekee minusta minut.

Näiden elämääni viitoittavien sanojen äärelle palailen omalla äänelläni hitaasti, mutta varmasti ajan vyöryessä kohti maaliskuuta 2018. Sanojen häkellyttävän ja nautinnollisen yhdistelmisen moottorini alkaa vähitellen heräillä. Ja polttoainetta moottorillani riittää, kiitos taikelaisten ja viime vuosina kohtaamieni taiteen ja kulttuurin asiantuntijoiden.

Lisää kirjoituksia


Sielun ruuasta ja muusta

Solidaarisempi maailma yksi taiteilijan turvapaikka kerrallaan (08.12.2017)
Taiteen edistämiskeskus myöntää vuosittain teemavuoteensa liittyen 5 000 euron suuruisen palkinnon taiteilijalle tai taideyhteisölle, joka edistää kyseisen teemavuoden..