Niin kauan kuin ihmisoikeussopimukset ja demokraattisten valtioiden perustuslait ovat muuta kuin vessapaperia

Tiistai 24.4.2018 - Minna Sirnö

On ollut vähintäänkin hämmentävää seurata 2 tähden (nyt)liikkeen syntykuvioita samaan aikaan, kun olen täällä Italiassa todistan vaikeaa hallitustietä. Populismilla kun ei aikaansaada inhimillisesti kestävää, yhteisvastuullista ja pitkäjänteistä päätöksentekoa.

Tiedän, että puolueet ovat dinosauruksia. Ja että kaltaiseni puolueuskovat ja -uskolliset ainakin aika-ajoin julistetaan sukupuuttoon kuolevaksi roduksi. Mutta meitä ja puolueitakin näemmä tarvitaan. Muutenhan loikkaajalla ei olisi alustaa, jolla varmistaa paikka seuraavissa vaaleissa tai yhden asian liikkeellä vastavoimaa.

Fanitan 1900-luvun suomalaisia poliittisten liikkeiden jäseniä, jotka uskalsivat unelmoida päiväkodeista, peruskouluista, kansaneläkkeistä, 8 tunnin työpäivistä, sosiaaliturvasta, yhteisvastuusta, vaikka tiesivät etteivät ne toteutuisi heidän oman elämän aikana. He tarjosivat toivoa lapsilleen, lapsenlapsilleen ja näiden lapsille.

Tulevaisuuden ylisukupolvinen toivo onkin mielestäni kaikkien vastuutaan kantavien poliittisten liikkeiden ja puolueiden keskeisin tehtävä. Ja toivon kantajaksi ja antajaksi ei riitä sanahelinä, jonka taustalla on pyrkimys eriarvoistaa ja taata vain harvojen valittujen tulevaisuus.

Tiedän, että kuulostaa jargonialta sanoa, että maailman, valtion, maakuntien ja kuntien päättäjät joutuvat kantamaan vastuuta elämän monimuotoisuuden eri vaiheiden kukoistuksen ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Tähän heillä on velvollisuus kaikkialla maailmassa niin kauan kuin ihmisoikeussopimukset ja demokraattisten valtioiden perustuslait ovat muuta kuin vessapaperia. 

Perinteisillä puolueilla on paikkansa juuri siksi, että ne pyrkivät löytämään ratkaisuja elämän ja ihmisyyden laajuisesti paikallisesti, kansallisesti ja maapallollisesti. Mutta on totta, että 100 - 150 vuotta vanhoilla opeilla ja toimintatavoilla ei enää vastata kaikkiin kysymyksiin, vaikka "vapaus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo" -aatteen edistämiselle on edelleen tarve.

Rehellistä ja kriittistäkin puhetta puolueista tarvitaan jo siksikin, että aika ja asiat muuttuvat. Ratkaisu perinteisten puolueiden päivittämiseen ei kuitenkaan ole muuttuminen lyhytjänteisiksi yhden asian ja harvojen edun liikkeiksi. 

Oman edun ja yhden asian populistiset liikkeet eivät nimittäin koskaan kerro halusta kantaa vastuuta kaikista ja pallostamme tai halusta huolehtia vapaudesta, yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Ne kielivät sokeudesta tunnistaa elämän, ihmisyyden ja kestävän kehityksen edistämisen moninaisuus ja yhteisvastuun turvallisuutta lisäävät vaikutukset.
Puolue-politiikka on johtajan paikan ja vastuun tavoittelua. Poliitikko on osa johtoryhmää, joka linjaa kehityksen suuntaa. Johtaminen on myös pelisäännöistä kiinni pitämistä. Näihin pelisääntöihin kuuluu vastuunkanto myös niistä ihmisistä ja asioista, joista itse tai parhaat kamut eivät hyödy.

Minä-minä-johtamiseen eksyminen ei takaa parempaa tai turvallisempaa elämää edes itsekkäimmille hyväosaisille. Rajattomassa maailmassa turvamuurit, aseet tai turvamiehet eivät estä kasvavan osattomuuden ja epätasa-arvon seurauksia kaikkien - myös niiden itsekkäiden - elämässä. 

Minä-minä-johtaminen ei johda yritysmaailmassakaan yhden ainoan itsekkään yksilön onneen kuin ainoastaan silloin, kun muiden ihmisoikeuksia poljetaan ja loukataan räikeästi. Sama pätee politiikassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puolue, politiikka, yhteisvastuu, populismi

Lisää kirjoituksia


Taiteesta ja (taiteen edistämisen) poliittisesta ohjauksesta

#puhettataiteesta @SuomenEduskunta 7.3.2018 (08.03.2018)
"Kulttuuri on ennen kaikkea taide, mutta [..] se käsittää ne ihmisen henkiset ja luovat toiminnat, jotka eivät ole puhtaasti tiedollisia." - Pekka Gronow, Kulttuuripolitiikan..