Poliittinen ohjaus taiteen edistämisessä

"Tieto ei vaikuta päätöksentekoon: tekijät, poliitikot ja päätöksentekijät eivät kohtaa."
L
ähde: Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI, päättäjille suunnattu kulttuurikysely, 2018, s. 4


Kerään tähän hajatelmiani, kommenttejani ja huomioitani tutkimusaiheeseeni liittyvästä tiedosta. Tekstini eivät ole staattisia, vaan elävät sitä mukaan, kun työni etenee.

Tikulla silmään

Maanantai 2.7.2018 - Minna Sirnö

Aika ajoin menneisyyteni ihmisten kaipuu on sietämätöntä. Ja asioiden, joita tapasin tehdä.

Kaipuuni tulee selkeästi muutaman vuoden sykleinä. Ja ajoittuu sellaisiin jaksoihin elämässäni, jossa olen sinut itseni kanssa ja aivokapasiteettiani on vapaana muuhunkin kuin oravanpyörässsä rytistelyyn.

Tänä kesänä pariinkin otteeseen on sattunut niin, että tuo kaipuu ja kaipaamiltani ihmisiltä tullut viesti ovat olleet sykroonissa.

Yksi näistä liittyy isoon ja syvään rakkauteeni laulamista kohtaan. Legendan mukaan lauloin ennen kuin puhuin. Ainakin vanhempani tallettivat puheparsieni sijaan parivuotiaan lauluani avokelalle (äitini teki tuolloin kansanperinnehaastettaluja jossakin päin Porvoota legendaarisen Erkki Ala-Könnin johdolla ja purki haastatteluja mankalta kotonamme). Ja laulaminen oli vielä kymmenkunta vuotta sitten keskeinen osa identiteettiäni ja hyvää elämääni.

Opiskelin laulua - en siksi, että minusta tulisi ammattilaulaja - vaan siksi, että laulaessani irtauduin arjesta, epäonnistumisista opiskelussa, työttömyydestä, läheisteni suruista. 

Olin jo viisivuotiaani mukana ensimmäisessä kuorossa. Ja pitkän tauon jälkeen liityin kolmikymppisenä jälleen lauluyhtyeeseen.

Tuo lauluyhtey lakkasi olemasta noin kymmennen vuotta sitten. Ja juuri tuon yhteyeen jäsenet ottivat minuun yhteyttä tapaamismielessä samaan aikaan, kun olin tajunnut kaipaavani heitä isosti.

Tapasimme. Puheemme hapuili lauluyhtyeen jälkeisissä elämissämme. Lapsenlapsissa. Mutta myös yhteisessä kaipuussamme täyttää tyhjiötä elämässämme laulamalla.

Osa oli liittynyt johonkin uuteen lauluryhmään. Osa, kuten minä, olimme lakanneet käytännössä laulamasta. Kaikilla oli kuitenkin tarina siitä, miten yhteinen lauluaikamme oli antanut elämäämme muutakin kuin harjoituksia ja keikkoja. Se oli luonut meistä yhteisön, joka tunnisti yksilönsä vielä vuosien eronkin jälkeen.

Tapailimme yhden laulun menneisyydestämme juuri ennen lähtöäni. Tuo äänissä laulamisen autious. Ensimmäisen laulun yksittäisten äänten muovautumisen toisessa laulussa yhteiseksi ääneksemme tuottaman onnellisuuden.

Kolmituntisen kotimatkani ajan autossani pauhasi, puhisi ja riemuitsi parivuotias minäni.

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia


Taiteesta ja (taiteen edistämisen) poliittisesta ohjauksesta

#puhettataiteesta @SuomenEduskunta 7.3.2018 (08.03.2018)
"Kulttuuri on ennen kaikkea taide, mutta [..] se käsittää ne ihmisen henkiset ja luovat toiminnat, jotka eivät ole puhtaasti tiedollisia." - Pekka Gronow, Kulttuuripolitiikan..