On teidän ansiotanne, että minä olen minä. Teitä rakentajia on ollut ilonani jo 60 vuotta.
Minulla on ollut onni syntyä kohtuuisoon sukuun. Isovanhempani, äitini ja isäni opettivat minulle rakkauden ihmisyyteen, sivistykseen, tietoon, kirjoihin ja taiteeseen sekä vahvan kaipuun oikeudenmukaisempaan maailmaan. Sinun syntymäsi, rakas veliseni, mullisti elämäni hyvällä tavalla. Olet peruskallioni ja saat minut muistamaan ja nauramaan asioille, jotka vain me kaksi tiedämme. Ilonani on ollut monta tätiä, setää, enoa ja serkkua, jotka ovat vahvistaneet tietoisuuttani kuulua johonkin itseäni isompaan jatkumoon, johonkin, jolla on juuret, tuki ja turva silloinkin, kun maailma ja elämä koettelee.
Kaisa, Minna ja Kirsti, haluan kiittää teitä erikseen siitä, että kasvoin kanssanne kimppakämpässämme aikuiseksi. Te ja patinalaiset opiskelukaverini varmistitte sen, että edelleenkin rakastan Manserokkia, elävää musiikkia, diskoa, bogoilua, maailmanparannusta, bilettämistä ja isossa joukossa yhdessä nauramista.
Kiitos myös musiikkileikkikoululle, lapsikuoro Varpusille, musiikkiluokkien opettajille ja koulukavereille, hienoille laulunopettajilleni Pirkanmaan musiikkiopistossa sekä kapellimestareille, soittajille ja laulajille Tampereen kaupungin orkesterissa ja oopperassa ajatusteni ja tunteitteni avartamisesta. Vahvistitte kaikki minun syvintä ydintäni, sillä musiikin kokeminen ja tekeminen ovat tärkeintä osaa minuuttani. Lauloin ennen kuin puhuin, enkä edelleenkään osaa tulkita omia tunteitani, kolhujani ja ilojani puhuen yhtä hyvin kuin laulamalla tai musiikin tahdissa tanssahtelemalla. Kun olen surullinen sieluni laulaa, kun riemastun vartaloni pauhaa sävelin.
Musiikki ja laulu saivat minut myös eroon paniikkikohtauksistani. Musiikkiopiston esitykset kasvattivat kuortani, jotta kestin katseita ja ymmärsin rakentavan palautteen merkityksen. Ihana, rakas Anne T., pakotti minut karaokeen. Istuin tuppisuuna seurassasi vuoden. Ja ymmärsin karaoken taian, kun hiirestä tuli laulamisen myötä leijona ja kovimmista koviksista rakkausballadien herkkiä tulkkeja. Kun vuoden jälkeen uskalsin itsekin tarttua mikkiin, paluuta ei enää ollut. Sitä vahvistitte myös te, hyvät Kimara-lauluyhtyeemme jäsenet, ja tietysti Asko Vilén. Olen edelleenkin hämmästynyt, että Askon johdolla uskalsin laulaa ensimmäisen ja todennäköisesti myös viimeisen soololevyni, jonka Lorcalta lainattu nimi “Etäällä ja yksin” muistuttaa minua vieläkin, miltä maailmani näytti ennen teitä. Vaikka olin laulanut aina, te teitte minusta rohkeamman.
Olen myös aina piirtänyt maailmaani. Äitini vei minut alle kouluiässä lasten kuvataidekouluun, jossa rakastuin ajatukseen hahmottaa maailmaani viivoin ja värein. Isäni puolestaan vei minut polvenkorkuisesta asti museoihin ja gallerioihin ravitsemaan sieluani ja sydäntäni visuaalisilla taiteilla. Koulussa onneni olivat hyvät kuvataideopet, jotka ruokkivat mielikuvitustani ja itsetuntoani tulkitsemaan juuri sitä, mitä minä näen ja tunnen ilman painetta tehdä valokuvan tarkkaa näköistä. Kiitos myös sarjakuvaseuran kursseille ja opettajille. Annoitte yli viisikymppiselle minulle piirtämisen ja maalaamisen ilon takaisin. Lämmin kiitos myös upeille Taidekorttelin taiteilijoille. Otitte minut sydämellisesti vastaan ja annatte kaltaiseni amatöörin loistaa rinnallanne näyttelyissämme.
Teatteri, tanssi ja muu esittävä taide ovat myös olleet iso osa elämääni. Istuin pienenä katsomassa kymmenkunta kertaa Työväen Teatterin Tukkijokelaisia ja Nuorta mylläriä. Työvis teki minusta auttamattoman romantikon, mutta opetti myös, että taide voi aiheuttaa epämukavuutta ja näyttää maailman epäoikeudenmukaisuutta. Kiitos siis lapsuuteni työvisläisille. Ja iso kiitos myös työkavereilleni työviksessä. Olette huippuja ja edelleenkin kaipaan teitä, vaikka vuosia on vierinyt.
Kiitos myös kaikille kirjastoille ja kirjaston ammattilaisille. Synnytitte elämäni mittaisen rakkauden painettuun sanaan. Edelleenkin muistan nelivuotiaan minäni pettymyksen, kun perhematkan johdosta satutunti ja sen jälkeinen seikkailu kirjahyllyjen välissä jäi väliin. Kiitos myös kirjailijoille, näytelmäkirjailijoille ja toimittajille. Olette syventäneet tietämystäni ja tunnekirjoani sekä lisänneet sympatiaani ja rakkauttani elämän ja ihmisyyden moninaisuutta kohtaan. Kiitos kaikkien kokemieni ja näkemieni teosten tekijöille ja toteuttajille, taiteilijoille ja taiteen ja kulttuurin ammattilaisille. Kiitos mahdollisuudestani syventää rakkauttani taiteeseen, kulttuuriin ja politiikkaan jatko-opinnoissani. Väitöskirjani (edelleen tekeillä) ohjaajien lisäksi haluan kiittää ylitsepääsemättömän tärkeiksi tulleita vertaistukiani, Maria ja Katria.
Minulla on ollut onni työskennellä monessa työpaikassa ja upeiden ihmisten kanssa muun muassa Kirjapaino Sanan tiessä, Garamondissa, Kilokirjassa, Tampereen museoissa, Atriconissa, TAKK:ssa, TTT:llä, Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry:ssä, Eduskunnassa, Taiteen edistämiskeskuksessa, Orimattilan kirjastolla, museolla, kulttuurihankkeissa ja nuoriso-, seniori-, liikunta-, osallisuus- ja hyvinvointipalveluissa, sipakkeella ja hallinnossa, Nuorisoala ry:ssä ja nyt Kannelmäen, Malminkartanon ja Pitäjänmäen kirjastoissa. Olette kaikki huippuosaajia ja opin teiltä paljon. On ollut etuoikeus kasvaa ja kehittyä kanssanne. Kiitos myös kaikille pomoilleni tuesta, turvasta ja kannustuksesta.
Kerron joskus myöhemmin enemmän suhteestani politiikkaan ja rakkaudestani monipuoluejärjestelmää kohtaan. Mutta tässä kaikille politiikan eri tantereilla ja luottamustoimissa Suomessa ja maailmalla kohtaamilleni yhteinen kiitos. Teitte ja teette edelleen äärettömän tärkeää työtä demokratian, ihmisoikeuksien sekä hyvällä tavalla pakollisen lähimmäisenrakkauden ja yhteisvastuun eteen. Politiikkaan lähteminen pelasti minun, pitkäaikaistyöttömän, 1990-luvun laman keskeltä sängynpohjalta ihmisten pariin ja normaaliin arkeen. Kiitos, Terttu, Anne K. ja Taija, tuestanne ja ystävyydestänne noviisille poliitikon uran alkutaipaleesta lähtien. Kiitos, myös rakkaat rapukestiläiset, opetitte minulle, että hyvä ystävyys ylittää puoluerajoja. Kiitos, Anne H., että kannattelit minun monen myrskyn yli puolueessa ja eduskunnassa, Kiitos, Merja, että pehmensit myrskyjä ja suhteellistit maisemia poliitikon urani loppusuoralla. Kiitos, Vasemmistonaiset, jotka annoitte minulle henkisen kodin ja ikuisen kiintymyksen ja kiinnityksen Kihveli-kahvilan orjiin ja Lenaan. Kiitos myös kaikille kaikkien puolueiden työntekijöille ja poliitikoille kunnissa, alueilla, eduskunnassa ja parlamentissa, Suomessa ja Euroopassa. Saatan olla joskus eri mieltä kanssanne, mutta silti arvostan panostanne yhteisen hyvän eteen.
Olen ollut elämäni aikana kymmenissä luottamustehtävissä erilaisissa yhteisöissä seksuaalioikeuksista ammatilliseen edunvalvontaan ja eri taiteen ja kulttuurin edistämistehtäviin. Te yhteisöjen ja järjestöjen aktiivit olette laajentaneet maailmaani ja antaneet minulle uskoa tulevaan niin kauan kuin kansalaisyhteiskunnalla, osallisuudella ja hyvinvoinnilla on kaltaisianne tekijöitä. Yhteisöt ja niiden aktiivit, joihin olen saanut töitteni, luottamustehtävieni ja harrastusteni kautta tutustua tekevät vapaaehtoisina tai pienillä palkoilla meille kaikille parempaa maailmaa.
Ja lopuksi lämmin kiitos sukuuni naitu uusiosukuni. Olette antaneet minulle otfamun onnet, olkapään johon tukeutua ja seuran, jossa nauraa ja kukoistaa. Kiitos myös uusiosukuni myötä saamistani uusista ystävistä. Kaikille teille iso kiitos, että kasvatitte yhdessä mummiäheni Jyrkin, elämäni onnen, ilon ja kanssakasvajan. Teitte siinä hyvää työtä, vai mitä, rakas?
Monet teistä ovat vielä nimeämättä. Ja vaikka en näekään teitä tänään, olette kaikki minulle tärkeitä ja kaipaan teitä. Monesta teistä on tullut elinikäinen ystäväni, jota harmikseni näen harvoin. Mutta olette sitäkin useammin mielessäni ja sydämessäni.
Tarkoituksenani oli pitää tänään isot bileet. Koska rakastan nähdä itselleni rakkaita ihmisiä, sukulaisiani ja eri elämänvaiheessa kohtaamiani. Monestakin syystä bileet eivät toteutuneet, mutta haluan kiittää teitä, ihanat ihmiset, tällä kirjoituksella. Olen teille ikuisesti kiitollinen, sillä te kaikki yhdessä rakensitte minut omaksi kuvakseni. Toivottavasti näemme pian.
PS. Syntymäpäivälahjani itselleni on, että seuraavan vuoden aikana julkaisen yhteensä 60 tarinaa itsestäni ja asioista, joita olen saanut kokea.
