Hajatelmia elämästä(ni)

Lämpimät onnittelut kaikille meille, jotka emme enää vaikene!

Maanantai 19.3.2018 klo 13:09 - Minna Sirnö


Olen poliittisen naisliikkeen kasvatti. Ensimmäiset muistoni osallistumisesta kansandemokraattisten naisten tapaamiseen ovat ajalta, kun olin kolme-, neljävuotias. Muistan jo tuolloin ihailleeni, miten naiset ottivat tapaamisissa itselleen äänellään tilaa.

Juuri lukemani Elena Ferranten Napoli-trilogia muistutti minulle, että oma sukupolveni ja äitini sukupolvi elivät vielä joitakin vuosikymmeniä sitten aikaa, jolloin naiset vaikenivat tai oikeammin heidän oletettiin vaikenevan. Oli olemassa kaksi rinnakkaismaailmaa: miesten tila ja naisten tila. Miesten tilassa puhe lainehti työstä maailmapolitiikkaan, naisten tilassa kuunneltiin, ajateltiin, vaan ei kommentoitu.

Molemmat isoäitini olivat naisliikkeen aktiiveja. Äitini oli poliittisesti aktiivinen ja osallistuva. Silti muistan, miten sukuni miehet reagoivat, kun ensimmäistä kertaa heidän seurassaan lähdin noin 19-vuotiaana kartoittamaan silloista puheenaihetta omilla mielipiteilläni. He vaikenivat hetkeksi ja vaihtoivat puheenaihetta. Koska tiedän myöhemmiltä ajoilta, että he arvostivat minua ja ääntäni, ymmärrän, ettei kyse ollut minun tietoisesta mitätöimisestäni. Kyse oli heissä syntyneestä hämmennyksestä, kun miesten ja naisten tilat sekoittuivat.

Olin ollut mukana politiikassa jo jonkin aikaa ennen kuin hakeuduin uudelleen naisliikkeen äärelle. Ja löysin paratiisin. Paikan, jossa puhua ja kuunnella. Parantaa maailmaa arjen tasolla ja globaalisti. Kokea solidaarisuutta ja tukea edetessäni poliittisesti. Siihen asti olin vakuuttunut, että naisilla on vain kolme ikää politiikassa: nostettavat, kestettävät ja räksättävät. Ja, että nuo iät määrittyvät aina suhteessa miehiin.

Naisliikkeen sisällä meheydyin, minusta tuli osa meitä, liikettä, jonka lähtökohdat ovat vahvasti vapaudessa, oikeudessa ja tasa-arvossa.

Naisliikkeen myötä Nytkiksestä muodostui minulle henkinen toinen kotini ja tärkeä kasvunpaikkani, ensin paikallistasolla ja sitten valtakunnallisesti. Oli ja on edelleenkin hämmentävää ja voimaannuttavaa nähdä ja kokea, kuinka erilaiset ideologiat eivät estä yhteistyötä, tekoja ja toimintoja. Nytkiskauteni osoittivat minulle, että politiikan ei tarvitse olla omien arvojeni kompromissoimista. Että politiikkaa voi tehdä yli puoluerajojen luopumatta itsensä ytimestä. Että äänelläni on enemmän kantavuutta, kun olemme yhdessä äänessä – kaikissa tiloissa, joissa tuota ääntä tarvitaan.

Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä: Onnea 30-vuotias Nytkis ja kiitos, ettet vaikene!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään