Muv veli

Perjantai 27.9.2013 - Minna Sirnö


Äitini viimesyksyinen kuolema esti juhlimasta yhtä elämäni parasta hetkeä. Pikkuveljeni syntymää.

Kun veljeni oli noin kuukauden vanha, äitini vei minut ja ison lauman kerrostalomme muita kakaroita elokuviin katsomaan Lumikkia. Ja kas, siellähän esiintyi ilmiselvästi muv veljeni. Vilkkaana.

Samanlaiset höröttävät korvat (omiin pyöreäpäisiin vauvakuviini verrattuna veljeni hoikissa kasvoissa korvat erottuivat muusta päästä), vilkkaat, nauravat ja isot silmät, hyväntahtoinen olemus. Miälettömän ihana ja muissa lämmintä naurua herättävä hymy.

Olen aina fanittanut veljeäni. Ja pomottanut. Yhdistelmä ei ehkä ole ollut veljelleni kaikista mielyttävin.

Viime vuonna tuo pikkuveljeni aloitti viidennen vuosikymmensä surun keskellä. Äitimme kuolema siirsi kaiken arjessamme tuonnemmaksi, juhlista puhumattakaan.

Nyt odotan muv veljeäni lentokentällä aamuhämärissä. Lähdemme kahdestaan juhlimaan 40 + 1 -vuotista yhteistyötämme viikonlopuksi Barcelonaan.

On ihana saada taas fanittaa rakasta pikkuveikkaani. Pomottamisoikeuden yritän siirtää hänelle ;).