Tänään avattavan Accident-näyttelyn yhtenä sivuteemana on tuntemattoman kohtaaminen ja yllätys. Tämä teema on ajankohtainen. Maailmamme ja vaikkapa käsityksemme kotimaasta ovat ison murroksen äärellä.
Elämme ehkä jopa isomman murroksen keskellä, kuin koskaan kansallisvaltioiden historian aikana.
Monelle maailman kansalaiselle tänään ainut kotimaa on oma kieli ja kulttuuri. Globaisoituvassa maailmassa kiinnekohta maahan on se paikka, jossa jalkamme kulloinkin astelevat ja jonka kamaralle voimme nukahtaa
turvallisesti yöksi.
Suomi on aina ollut kotimaa monella kielellä ja kulttuurilla, mutta tänään se on sitä vahvemmin kuin koskaan. Stereotyyppiset jaottelut sellaisiin kategorioihin kuin suomalainen, pohjoismaalainen tai eurooppalainen
rytisevät, kun esimerkiksi Ruotsissa arabia on ohittamassa suomen kielen toiseksi suurimpana kieliryhmänä ruotsin jälkeen.
Taide on lähtökohtaisesti aina hyvä peili maailman ja Suomemme muutoksille, sillä taide tarvitsee aina lainakin kaksi yksilöllistä ja erilaista toimijaa, taiteilijan ja taiteen kokijan. Taiteilijan vuoropuhelu yleisönsä kanssa on parhaimmillaan moniäänistä, hämmentävää, inspiroivaa ja erilaisia mielipiteitä sisältävää.
Taide on myös yksi parhaista tavoista saavuttaa ne uudet suomalaiset ja maailmankansalaiset, jotka eivät äidinmaidossaan imeneet Sibeliuksen, Gallen-Kallelan, Kiven tai Kaj Franckin ja Timo Sarpanevan muokkaamaa taidekäsitystä.
Esteettinen identiteettimme ja muotokielemme on kovaa vauhtia moninaistumassa. Yhtenäiskulttuurin sijaan olemme rikkaan kulttuurien ja kokemusten kirjon äärellä myös silloin, kun puhumme nykytaiteesta ja
muotoilusta osana sitä.
Taiteen edistämiskeskuksessa haasteenamme onkin tunnistaa ja ennakoida se suomalaisen taiteen 2020-luvun ilmaisutapojen moninaisuus, joka viimeistään on tehnyt irtioton Taiteen edistämiskeskuksen edeltäjän, Taiteen
keskustoimikunnan, perustamisen ajan konsensukseen ainoasta seitsemästä tunnistetusta taiteenalasta.
Enää näyttämötaide, kirjallisuus, säveltaide, kamerataide, kuvataide, taideteollisuus ja rakennustaide eivät kata kaikkien taiteilijoiden taiteenalaidentiteettiä. Ja yhä useammin taiteilijat kokevat paikkansa olevan
niiden seitsemäntoista taiteenalan, jotka Taiteen edistämiskeskus tänään tunnistaa, väliltä, keskeltä tai ulkopuolelta.
Taiteenalojen sirpaloituminen, taiteen tekemisen intertaiteellistuminen ja uusien ilmaisumuotojen synty ovat kuitenkin rikkaus, jota taiteen rahoittajien on syytä vaalia ja rahoituksellaan mahdollistaa nyt ja tulevaisuudessa.
Taiteen edistämiskeskuksella ja kaikilla julkista valtaa käyttävillä on myös haasteenaan tunnistaa, keistä me puhumme, kun puhumme niistä joiden perusoikeuksien taide mukaan lukien saatavuutta ja saavutettavuutta
työksemme edistämme. Sillä Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen 27. artiklan mukaanhan jokaisella meistä on perustavanlaatua oleva oikeus omaan kulttuuriinsa ja oikeus taiteen
kokemiseen ja sen tekemiseen. Siis myös niillä, jotka ovat juuri saapuneet Eurooppa ja tänne Suomeen.
Siksi Taiteen edistämiskeskus on tänä keväänä käynnistänyt hankkeen, jossa pyrimme tunnistamaan Suomeen juuri tulleiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukosta taiteen ammattilaiset. Samalla pyrimme
selvittämään, miten oman kulttuurin ja taiteen kokemisen oikeudet toteutuisivat paremmin myös niiden keskuudessa, jotka odottavat oleskelulupaa tai ovat sen juuri saaneet.
Taide on erottamaton osa ihmisyyttä. Taide on yksilöllistä ja jo siksi moninaista. Taide on kansainvälistä. Taide saa vaikutteita uusista tulijoista ja vieraista kulttuureista. Taide on jatkuvassa muutoksessa. Ja näin on ollut aina.
Sitä todistaa vaikkapa lasin kuusituhatvuotinen tie muinaisista egyptiläisistä lasihelmistä tämän näyttelyn vaikuttaviksi lasitaideteoksiksi.
Taide on tahtoessaan aina tuoretta ja uutta. Sen näkökulmat heijastavat taiteilijan niin tahtoessa sitä elämän kirjoa, jonka keskellä kulloinkin elämme.
Taide haastaa ajattelemaan. Taide saa voimaan pahoin tai pysäyttää meidät pahan ja hyvän äärellä, taide saa meidät kohtaamaan tuntemattomia, romuttamaan ajattelumme ennakkoluuloja. Taide saa meidät yllättymään.
Ja taide kertoo meille tarinoita itsestämme ja niistä, joihin meidän on syytä tutustua.
Kaikkea tätä näemme tänään täällä ympärillämme kymmenen hienon lasintaiteilijan töinä. Lämmin kiitos kaikille taiteilijoille ennakkoluulottomuudestanne ja rohkeudestanne tarttua uuteen ja uskalluksestanne usuttaa meidät kokemaan teoksenne.
Eläköön ja kukoistakoon tuntemattoman kohtaaminen ja yllätykset!
