Hei Minna!
Kun sain tietää, että olet asettunut ehdokkaaksi EU:n parlamenttiin, olin ensin hieman sitä ajatusta vastaan. Minusta Suomen varsin tosikkomaisessa poliittisessa elämässä tarvitaan sinun kaltaisiasi vakaumuksellisia, mutta samalla iloisen pirteitä vasemmistolaisen aatteen edustajia ja nyt olisit valmis lähtemään täältä pois ainakin toistaiseksi. Sitten tuli mieleen, että sielläkin tarvitaan tosiaan samaa aatteellista pirteyttä, jotta pohdittaisiin tulevaisuuden näköaloja toisin silmin kuin tähän asti.
Mielestäni EU:ssa on syytä kiinnittää huomiota länsimaissa paraikaa esiintyvään ns. Obama – buumiin. Se on nimittäin siinä mielessä merkittävä ilmiö, että se kertoo omalla tavallaan länsimaisten ihmisten todella kaipaavan uudenlaista humaania tapaa pyrkiä löytämään ratkaisuja maailman ongelmiin. Onnistuuko Obama ja miten, se on eri asia. Toivottavasti edes jotenkin. Ongelmat ovat joka tapauksessa niin suuret ja moniulotteiset, että niitä ei ratkaista lyhyessä ajassa eikä ilman syvemmälle meneviä yhteiskunnallisia muutoksia.
Samalla on kuitenkin selvää se, että meidän vanhasta ja nyt uudesti heränneestä Euroopastamme riippuu paljon se, miten maailmankehitys kulkee eteenpäin, ja että siinä ratkaisevassa asemassa on juuri EU
parlamentteineen. Kysymys ei ole vain siitä, miten EU:ta itseään rakennetaan, vaan ennen kaikkea siitä, minkälaista yhteiskuntafilosofiaa se maailmalle tarjoaa nykyisten suurten muutostarpeiden aikana.
EU:n parlamenttia nyt valittaessa on aiheellista suhtautua vakavasti edellä mainittuun ilmiöön ja sen mukaisesti pyrkiä valitsemaan oikeita henkilöitä realisoimaan ilmiön syvintä sanomaa. Mielestäni sinä olet juuri yksi tällaisia ihmisiä ja sen vuoksi sinut pitäisi sinne valita. Samalla olen sitä mieltä, että jos tulet valituksi, se on hyvä asia ja jos et, sekin on hyvä asia. Kummassakin tapauksessa Suomi voittaa.
Onnea toivottaen Ele
Kirjoittaja on pitän linjan vasemmistopoliitikko, ajattelija ja ihmisyyden rakastaja Ele Alenius (myös lapsuudensankarini)