Vertaispäätöksiä 50 vuotta

Oli ehkä onni, että taiteen vertaisarviointimalli vakiinnutettiin aikana, jolloin taidetta ja taiteilijoita arvostettiin. On nimittäin vaikeata kuvitella, että näinä päivinä samanlaista poliittista konsensusta saavutettaisiin mistään asiasta niin, että siihen ja sen kehittämiseen sitouduttaisiin puoleksi vuosisadaksi.

Tuollaisen poliittisen konsensuksen tuloksena Taiteen edistämiskeskuksella on parhaillaan meneillään juhlavuosi. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun nykymuotoinen valtion taidetoimikuntalaitos ja sen valtion taidetoimikunnat ja alueelliset taidetoimikunnat saivat alkunsa.

Taidetoimikuntalaitos oli 50-vuotiaan itsenäisen Suomen lahja suomalaisuutta rakentaneille taiteilijoille.

Kun eduskunta vuonna 1967 päätti Valtion taidekomitean mietinnön perusteella taidetoimikuntalaitoksesta, se samalla vakiinnutti Suomeen kädenmitan (arm’s length-periaatteen) mukaisen tavan päättää valtion tuesta taiteelle ja taiteilijoille.

Idea taidetoimikunnista ei ollut uusi. Maailmalla oli jo esimerkkejä siitä, kuinka taiteilijat itse olivat päättämässä siitä, kenelle taiteilijalle valtion tukea myönnetään.

Itse asiassa nykyisen kaltaisen taidetoimikuntalaitoksen isänä pidetään ennemminkin ehkä taloustieteilijänä tunnettua John Maynard Keynesia. Keynesillä oli ensimmäisenä puheenjohtajana merkittävä rooli siihen, millaiseksi vuonna 1946 aloittanut Englannin taidetoimikuntalaitos muotoutui.

Ulkomaisten esimerkkien lisäksi suomalaista taidetoimikuntalaitosta olivat vahvasti muokkaamassa suomalaiset taiteilijat. Mutta selkänojaa perustamispäätökselle antoi myös 1960-luvun puoluerajat ylittävä poliittinen konsensus siitä, että taiteella on merkittävä rooli yhteiskunnan, kansankunnan ja ihmisyyden kehittämisessä, ja siksi sivistysvaltiolla ajateltiin olevan velvollisuus huolehtia taiteilijoiden työskentelyedellytyksistä.

Suomi on 50 vuodessa kokenut iso muutoksia. Taidetoimikuntalaitoskin on ollut erilaisten myrskyjen ja tehtäväuudistusten keskellä. Mutta sen ydintehtävä, vertaisarviointi, on säilynyt. 

Taidetoimikuntien moottoreita ovat viisikymmentä vuotta olleet ne tuhannet taiteilijat ja taiteen asiantuntijat, jotka olemattomalla korvauksella ovat saaneet taiteemme kukoistamaan ja monipuolistumaan.

Taidetoimikunta-laitos juhli tänään 50-vuotista olemassaoloaan. Tammikuussa aloittavat taas uudet taidetoimikunnat ja niiden jäsenet työnsä. Paras mahdollinen lahja taidetoimikuntalaitoksella ja sen vertaisarvioinnin sankareille on päätös korottaa  taidetoimikuntien jäsenten palkkioita heidän asiantuntijuuttaan ja työaikaansa vastaavaksi.

Valtiolla ja kansanedustajillamme on edelleen merkittävä rooli taiteen olemassaolon varmistajana.  Ensi vuoden budjetti on parhaillaan käsittelyssä eduskunnassa. Puolueet voisivat siis osoittaa samanlaista poliittista konsensusta kuin taidetoimikuntalaitoksen perustajat ja antaa ensi vuoden budjetissa tuntuvan palkkionkorotuksen lahjana 50-vuotiaalle taidetoimikuntalaitokselle ja sen taidetoimikuntien jäsenille. Vielä ehtii @SuomenEduskunta!

______________________________________________________________________

Kuvassa ©JyrkiSinisalo: Saturnuksen myötävärähtely, 2018. Foto: Minna Sirnö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *