Elokuu 2010 (1 kpl)
Heinäkuu 2010 (1 kpl)
Huhtikuu 2010 (3 kpl)
Marraskuu 2009 (1 kpl)
Lokakuu 2009 (4 kpl)
Elokuu 2009 (2 kpl)
Kesäkuu 2009 (4 kpl)
Toukokuu 2009 (17 kpl)
Huhtikuu 2009 (14 kpl)
Lokikirjastani: Aseman kello lyömään vanhaa aikaa23.02.2010 13:00
Kakarana minulle tuli tutuksi Paimion ja Pieksänmäen asemien hyiset pakkaskeliset odotusajat. Vielä 1970-luvulla asemilla oli penkit, joilla huilia, jos odotusaika venyi junan myöhästymisen takia. Joskus 1980-luvulla ihmiset ulkoistettiin asemilta. Tai ainakin heiltä vietiin pallit alta. Karmein esimerkki siitä lienee Pasilan kaikuhalli. Asemat muuttuivat yhteisöllisistä odotustiloista läpijuoksupaikoiksi. Osa vilkkaistakin asemista muuttui muutaman neliön huoneeksi, jossa yhdellä seinällä myydään lippuja ja toisella pyöritetään R-kioskia. Samalla luovuttiin ajatuksesta, että aseman seinät ovat osa kokonaisvaltaista palvelua: aiemmin kenenkään mieleen ei tullut heittää myöhässä olevan junan saapumisajasta epätietoisia ihmisiä tuntitolkuksi ulos kireään pakkasyöhön. Mutta 2010-luvun Suomessa kukaan poliitikko ei ärähdä tästä ihmisten heitteillejätöstä. Sillä miksi muuksi voi kutsua tilannetta, että ihmiset suljetaan ovien ulkopuolelle neljäksi tunniksi lähes 30 asteen pakkaseen? En myöskään muista koskaan aiemmin olleeni asemalaiturilla seistessäni tai junassa istuessani näin epätietoinen siitä, onko junani ylipäätään liikkumishaluinen - tai olenko edes oikeassa junassa. Virtuaalitäti nauhalta kertoi minulle äsken, että olen kaksikerrosintercityssä matkalla Manseen. Puitteet ovat kuitenkin pendoliinon, jossa toiseen kerrokseen on vaikea kiivetä. Ja pendokin on edelleen lähtöpisteessään. Junaa odottaessa minut valtasi hirveä tunne, kun Hesan asema huuti tyhjyyttään päivänä, jolloin jokaisen matkustavaisen etu ja turva olisi taittaa matkansa junalla. Odotetattavissa on monta kolaria, jotka junailulla olisi voitu välttää. En kuitenkaan syytä VR:n henkilökuntaa - minimiin ajettu henkilöstö uhrautuu tällä hetkellä monellakin tapaa ja työskentelee jaksamisensa äärirajoilla. Syytän niitä poliitikkoja, jotka lypsevät VR:ää ulkoistamiskuntoon. Jotka ovat viipaloineet ratojemme huollon sellaisiin pikkuviipaleisiin, joiden tekeminen ei enää kannata. Ja jotka näkevät ratapihalla ahkeroivassa lumimiehessä vain menoerän - eivät ihmishenkien tai ilmaston pelastajaa. Heille minä huudan: "Palauttakaa työntekijät VR:ään ja ratahallintoon!!!!!!!!!!" |