Lokikirjastani: "Pakko painaa pitkää päivää"

Intohimo asioihin on sekä elämän suola että sen oksennusjuuri. Kansalaisvaikuttamisen ja osallisuuden vaakakupissa nro 1 on, että saa uteloida elämää, omia ihania ideoita ja hehkuttaa rauhassa omia ajatuksia. Mutta vaakakupissa nro 2 painaa aina näin iltaisin se, että tämä osallisuuden intohimo syö aikaa.

On ihanaa olla mukana ja olla kiinnostunut monesta jutusta luvan kera. Itse ainakin saan aina aimoannoksen tekemisen ja kokemisen riemua rientäessäni paikasta tai aiheesta toiseen ja kuunnellessani älykkäitä aivoituksia muiden suusta.

Mutta mikä pakko minut ajaa painamaan pitkää päivää innostavien asioiden äärellä antamatta aivoilleni aikaa sulattaa saatua tai mahdollisuutta sulkea itsensä edes hetkeksi off-asentoon?

Olen nyt kolme viikkoa painanut putkeen 12 - 14 tunnin pätkiä per päivä. Seuraava elämäni kalenterimerkitsemätön päivä ilman jonkun muun laatimaa ohjelmaa on vasta pääsiäisenä.

Työnjaon lisääminen taitaisi olla hyvä idea myös yhteiskunnallisten rientojen saralla. Luovuus kun tuppaa kuolemaan levon puutteessa.

Mutta minkäs itselleni teen. Huomennahan on taas uusi päivä ja uudet (osallisuus)kujeet.