#Taidetreffit

#Puhettataiteesta, osa 3, 30.1.2019, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/osa-03-taidetreffit

Kun aloin seurustella nykyisen puolisoni kanssa reilu kymmenen vuotta sitten, omaksuimme heti tavan yllättää toisemme taidetreffeillä. Sovimme ajan ja paikan, jossa tavata työn jälkeen. Ja vetovastuussa oleva puolisko meistä vei meidät molemmat aiemmin yhdessä kokemattomiin paikkoihin taiteen äärelle.

Tuloksena on ollut upeita treffejä erilaisten taideteosten ja niiden synnyttämien ajatusten kanssa.

Sittemmin taidetreffeistämme on tullut ehkä vähemmän spontaaneja, mutta aina yhtä antoisia. Ja saatamme kumpikin myös hairahtua aika-ajoin vain itseksemme treffeille taiteen kanssa.

Huikeimmat taidetreffini olen kokenut niinä kertoina, kun olen tavannut teoksen tekijän tai tekijöitä, kuullut häneltä tai heiltä teoksen syntymotiiveista, työstöprosesseista ja saanut vertailla omia teoksen synnyttämiä tuntemuksiani taiteilijoilta saamiini virikkeisiin.

Taidetreffeistäni on yksinkertaisesti tullut elämäntapa.

En voisi kuvitella viikkoa ilman treffejä taiteen kanssa. Aika-ajoin yli vuorokausikin on tuskaa.

Myönnän, että taidetreffeistä on myös tullut pakopaikka kaiken kiireen, deadlinien ja aivomyrskyjen keskellä. Taidetreffit antavat mielelleni oikeuden hiljentyä vain hetken kokemiseen ja muun unohtamiseen.

Taidetreffini eivät vaadi isoa kukkaroa.

Olen museokortin suurkuluttaja. Pääsymaksullisten taidekokemusten ohessa nautin treffeistä katutaiteen, julkisen taiteen, katusoittajien, arkkitehtuurin, muotoilun, ilmaisnäytösten ja -konserttien sekä taidegallerioiden kanssa.

Olen huomannut, että kaupungeissa kadunvarret ovat täynnä taidetta, kunhan vain alkaa katsoa kyseistä kaupunkia uusin silmin. Ja maaseudullakin taiteeseen voi onnekkaasti törmätä, kun aistit ovat vain siihen oikein viritettyjä.

Taltioin yleensä kamerallani ainakin yhden visuaalisen muistutuksen itselleni taidetreffeiltäni. Tuo kuva on hyvä ankkuri palata paikkaan ja tunteeseen, jonka juuri silloin koin taidetreffeilläni.

Taidetreffit kasvattavat minua. Elämäni yksinkertaisesti saa enemmän sävyjä, isompia tunteita aggressiosta ja pahoinvoinnista hillittömään hihitykseen ja oivaltamisen iloon asti.

Taidetreffien jälkeen pääni kuplii ajatuksia. Ja yllättävää kyllä jo unohtuneeksi luulemiani muistoja.

Vaikka taidetreffit taiteen kanssa ihan vaan itsekseni ovatkin sallittuja, parasta taidetreffeissä on, että tuon kokemuksen saa jakaa jonkun kanssa. Puolison, kaverin tai puolitutun.

Sillä hienointa taiteessa on, että meistä jokainen kokee sen omalla oikealla tavallaan. Ja että tuon kokemuksen eroista viriää ihmisyyttä ja taiteen moniäänisyyttä hellivä ajoittain kiivaskin ajatustenvaihto.

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *