Sienikastiketta, vihdoinkin

15.9.2018

Takana on ensimmäinen kesä kymmeneen vuoteen, kun sienistä on tullut ruokapöytäni harvinainen herkku. Siis itse pomittujen (laajennettuna mum miähen sienisaaliilla).

Syitä on monta.

Naapurimetsissä on ollut useampana vuotena rajuja avohakkuita. Sienestysmaamme on supistunut ja avohakkuiden myötä myös kallioiset rinteet ovat kuivuneet.

Sienestysmaallemme ei myöskääntänä tänä kesänä satanut 7 viikkoon. Samoina viikkoina vartaloitamme helli laiskistuttavat helteet. Tuloksena oli, että sienimetsät ratisivat kuivuutta kuin kulotuksen jälkeen ja askeleet metsään jäivät ottamatta.

Tänään sateen kunniaksi pyöräilimme metsään. Tatit olivat pääosin jo ylikypsiä. Valevahverot olivat vallanneet alaa. Mutta muutama herkkutatti ja punikkitatti koki kohtalokseen ruuansulatuksemme.

Sienikastike rules!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *