Perhosia vatsanpohjassa

Tohtorikoulussa 13.11.2018

Painoin koneessani enteriä, ja väitöskirjatyöhöni liittyvä kyselyni lähti 200 kansanedustajalle. 

Olin ajatellut tekeväni tänään vaikka mitä muuta tuon enterin painalluksen lisäksi. Mutta vartaloni ja pääni ovat toista mieltä.

Voin pahoin. Tuntuu kuin jotakin lopullista olisi tapahtunut. Jännittää. Hymyilyttää. 

Tunnen itseni osattomaksi oman tutkimukseni kohtalosta, koska kaikki riippuu siitä, kuinka jaksavia, kiireettömiä ja halukkaita kansanedustajat ovat vastaamaan kyselyyni.

Odotan ja toivon vetoapua tutkimukseeni päättäjiemme halusta tukea tutkimustyötä. Uskoni heihin tässä suhteessa on vahva.

Mutta epäilevä tuomaani käy minuutin välein kurkkaamassa, onko kukaan kansanedustajista vielä vastannut kyselyyni.

Odottajan aika on ainakin kohdallani hitaampi kuin ajan pysähtyminen.

Päivän fiilis: Perhosia vatsassa ja selässä särkyneet siivet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *