Minna Sirnö – Sivu 2 – Hajatelmia taiteesta, kulttuurista ja niiden edistämisestä sekä elämästäni

Kokoaan isompi kulttuuripolitiikka

Julkaistu 11.9.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:2 Minute, 8 Second

#Puhettataiteesta, osa 32, vieraana erikoistutkija, YTT Minna Ruusuvirta, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/kokoaan-isompi-kulttuuripolitiikka

Politiikassa on pitkään puhuttu tarpeesta tutkittuun tietoon perustuvalle päätöksenteolle. Näin myös kulttuuripolitiikassa.

Tutkittua tietoa on jo olemassa paljon ja monet tutkijat ja tahot tuottavat sitä lisää. Cuporen erikoistutkijan, Yhteiskuntatieteiden tohtorin ja Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjan päätoimittajan Minna Ruusuvirran mielestä tutkimuseettinen kysymys on, miten tuo tieto tutkimuksista saadaan leviämään päättäjille ja alan toimijoille.

Aina kyse ei ole vain puuttuvasta tiedosta, vaan myös asenteista ja päättäjäorganisaation sisällä syntyneistä kulttuurin siiloon kohdistuvista lasikatoista.

Ruusuvirran mukaan sekä valtion että kuntien tasolla kulttuuripolitiikan näkökulman on vaikea päästä läpi kulttuurin toimintakentän ulkopuolelle. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä hänen mukaansa monissa kaupungeissa tärkeä kysymys, koska kulttuurin rooli laajemmin kaupunkikehityksessä ja paikalliskehityksessä kasvaa koko ajan.

Kulttuuripolitiikka on kokoaan isompi tekijä. Siksi kulttuuripolitiikan potentiaalin hahmottaminen kulttuurikentän ulkopuolella on tärkeää.

Ruusuvirran mukaan poliitikoilla ja virkamiehillä pitäisi olla aina laajempi näkökulma tekemiseensä. Politiikan tekijöiden pitäisi pystyä hahmottamaan kokonaiskuva sektorisiilojen sijaan. Nykymaailma ei enää toimi siiloissa.

Tutkijoiden verkottumisen ja tiedonvaihdon rakenteiden vahvistaminen on edelleen tarpeen. Ruusuvirran mukaan tarvittaisiin päättäjien ja kulttuurikentän akuuttien tarpeiden ja työn tueksi ”kulttuuripolitiikan kuuma linja”. Kulttuurinkentältä hän kaipaa selkeämpää sanoittamista siinä, mikä kulttuurin rooli voisi olla muilla aloilla.

Tuore Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja katsoo, että oma kulttuuripolitiikan julkaisukanava Suomessa on tarpeen erityisesti alan tutkimukseen liittyvän tietoisuuden lisäämisessä kulttuuripolitiikan tutkimuksen ydinjoukon ulkopuolellekin.

Ruusuvirran mukaan mikä tahansa tiedeviestintä on tämän ajan infotulvassa haastavaa. Siksi viestinnän kanavia on jatkuvasti uudistettava.

Ruusuvirta on tehnyt pitkään kulttuuripoliittista tutkimusta Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa. Ruusuvirta on muun muassa ollut viime vuosina mukana tekemässä kuntien kulttuuripalveluihin sekä kolmanteen ja neljänteen sektoriin liittyviä tutkimuksia. Tutkijana häntä kiinnostavat taiteen ja kulttuurin rakenteet ja rahoitus, kolmas sektori, kuntien kulttuuritoiminta sekä taide- ja kulttuurilaitokset.

Does sector matter? Plural characteristics and logics in third sector festival organisations -väitöskirjassaan Ruusuvirta tutki kolmannen sektorin festivaalitoimijoiden markkinoistumista ja ammattimaistumista. Hänen tutkimuksensa keskeisiä käsitteitä on hybridiorganisaatio, jolla hän kuvaa yleishyödyllisiä, voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, jotka omaksuvat toimintaansa piirteitä markkinassektorilla. Näin on erityisesti niissä keinoissa, joilla yhdistykset toteuttavat omaa tarkoitustaan.

Ruusuvirta oli väitöskirjallaan ehdokkaana ENCATC (Research Award on Cultural Policy and Cultural Management) -palkinnon saajaksi syksyllä 2019.

Lisätietoja: Minna Ruusuvirta Cuporen sivuilla

Foto ©MinnaSirnö

Lisätietoja
Minnasta https://www.cupore.fi/fi/tutkija/minna-ruusuvirta

The ENCATC Research Award on Cultural Policy and Cultural Management -palkinnosta https://www.encatcresearchaward.org

Minnan väitöskirjasta https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2019/01/23-3-2019-ytm-minna-ruusuvirta-humanistis-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta-yhteiskuntapolitiikka-kulttuuripolitiikka

Cuporesta https://www.cupore.fi/fi/

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjasta https://journal.fi/kultpol

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Irti mukavuusalueelta

Julkaistu 9.9.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 45 Second

Tohtorikoulussa 25.5.2019 – 9.9.2019

#Tohtorikoulussa 25.5.2019, Missä vaiheessa aikuisena lakkasin piirtämästä maailmaani ja fiilareitani, vaikka hahmotan sen kuvina? Onneksi viimeisen vuoden minua on vietellyt visuaalisuuteni saloihin huippuopemme @ElinaJokinen. Päivän fiilis: Värit & kuvat came back to mama.

Irti mukavuusalueesta 25.5.2019

#Tohtorikoulussa 10.6.2019, Tänään haen vahvistusta #MargaretAtwood‘ilta: “Your words are your voice, and your voice is like your fingerprints. Everyone’s fingerprints are human, but no two sets of fingerprints are identical. No one else has a voice that is exactly like yours.”

#Tohtorikoulussa 14.8.2019. Matkalla taas. Ei niin oo mun juttu herätä neljältä, jotta ehdin junaan, joka on 8.40 Jyväskylässä. Ja takaisin pääsen todnäk bussilla / junalla, jolla olen kotona 23.30. Fiilis: matka-blues. (Onneksi perillä on luvassa kiinnostavaa seuraa ja tietoa.)

#Tohtorikoulussa 14.8.2019. @uniofjyvaskyla‘n laitokseni kehittämispäivässä ei taida olla muita #apuraha‘lla #väitöskirja‘a väsääviä. Ja #väitöskirjatutkija‘tkin muutenkin harvalukuisia. Olisikohan syytä pohtia, miksi ei-työsuhteiset eivät osallistu näin tärkeisiin tapahtumiin?

#Tohtorikoulussa 14.8.2019. Jo pelkästään @karinahorsti innostavan puheenvuoron takia tänne kannatti tulla.

#Tohtorikoulussa 14.8.2019. Tutkijan ja #yliopisto‘n tiedeviestinnästä heräsi ajatus, miten hienoa olisi, jos #tutkija‘t harrastaisivat enemmän #omakehu‘a #tutkimus-hankkeistaan. Ja vielä hotimpaa olisi #kehututkijapäivässä-meemeily #tutkittutieto-arvostuksen lisäämiseksi.

#Tohtorikoulussa 14.8.2019. #Tutkija‘n arjen ja #tutkimus-tulosten julkinen esittely on yleensa aina antoissaa ja usein @WilskaTA‘n tavalla tehtynä selkeäsanaista ja ajoittain myös hirmu hauskaa. #kehututkijapäivässä

#Tohtorikoulussa 27.8.2019, paluu #almamater‘ini (@TampereUni) helmaan mielenkiintoisten #metodifestarit merkeissä. Luvassa kolme päivää istumista #tiede-asiantuntijoita kuunnellen. Fiilis: ei paha.

#Tohtorikoulussa 29.8.2019 Saa onnitella ja tökkiä eteenpäin. 1094 #Pohtiva‘sta (Poliittisten ohjelmien tietovaranto) löytyvää 1960 – 2019 eduskunnassa joskus olleen tai 2019 eduskuntaan ehdokkaita asettaneen puolueen poliittista asiakirjaa läpikäyty. Fiilis: omakehua ilmassa.

#Tohtorikoulussa 6.9.2019. Kuinka Kristillisdemokraattien alkutaipaleen nelisenkymmentä asiakirjaa on jäänyt tsekkaamatta kolmannella kierroksella? Olenko jo niin rakastunut # #Pohtiva‘n selaamiseen, että tietoisesti unohdan kokonaisia ryppäitä ohjelmia ylläpitääkseni napanuoraani eri puolueisiin? Fiilis: huh.

#Tohtorikoulussa 9.9.2019. Lähetin perjantaina raakaversioni ensimmäisestä artikkelistani ohjaajilleni. Tänään esittelin artikkelini sisällön ja löydökseni suullisesti kollegalle ja hahmottelin paperille lähiviikkojeni stepit. Fiilis: Jokin kynnys ylitetty, jokin peikko selätetty.

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Betonin keveää haurautta

Julkaistu 20.6.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:22 Second

#Puhettataiteesta, osa 24, vieraana kuvanveistäjä Virpi Kanto, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/betonin-keveaa-haurautta

Betonin kovuuskin muuttuu taitavissa käsissä haurauden kauniiksi kuvaksi. Betoninkäsittelyn yksi uranuurtajista, kuvanveistäjä Virpi Kanto näkee oman elämänsä arvoituksena, jota vaihe vaiheelta ratkaista ja taiteen kautta laittaa talteen päiväkirjamerkintöinä betoniin.
Hänen taiteensa teemana ovat ihmisyys, armo ja kiitollisuus.

Keskustelemme Virpin kanssa hänen työstään ja ajatuksistaan taiteesta ja taiteen voimasta.

Lisätietoja: http://www.virpikanto.fi/fi/

Foto: ©MinnaSirnö

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Haaveissa vain kulttuuripomo

Julkaistu 22.5.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:3 Minute, 5 Second

Hajatelmiani, 22.5.2019

Hain taannoin Helsingin kulttuurijohtajan virkaa. Minua houkutti hakuun jo 1990-luvulla syttynyt rakkauteni kuntien kulttuurityöhön ja kulttuurihallintoon. Ja asiaa vielä pähkäillessäni minulle soitettiin Mercuri Urvalista. Tämän rohkaisemana hain paikkaa: olinhan entinen valtion taide- ja kulttuurihallinnonalan viraston ylin pomo, yli 25 vuotta kunnallispolitiikassa ollut, kukkahattutäti kansanedustajana ja taide- ja kulttuurialan työntekijä, edunvalvoja, päättäjä ja virkamies. Ja nyt työstän väikkäriä puolueiden ja kansanedustajien motiiveista, tavoitteista ja keinoista edistää taidetta.

Niinpä hain. Ja pääsin 1. haastattelukierrokselle vappuaattoiltapäivänä. Haastattelun alussa minulle kerrottiin, että muut 11 haastateltavaa ovat sen verran kovan luokan tekijöitä, että nyt haetaan ennen kaikkea henkilökemiaa.

Entisenä pomona ymmärrän, mitä sillä tarkoitettiin. Että ei haeta vain pätevää, vaan myös tiimityöhön sopivaa. Kannatan lämpimästi tätä, koska osaamisen lisäksi sosiaalisilla taidoilla on merkitystä johtamisen arjessa.

En päässyt toiselle kierrokselle. Mutta kuultuani monista kovista kulttuuri- ja taidepuolen johtajakonkaritutuistani, jotka olivat myös hakeneet virkaa, en ollut yllättynyt.

Syitä putoamiseeni 2. kierrokselta on varmasti monta. Poliittinen punainen taustani kummittelee aina ja jokaisessa työpaikkahaussani sainpa paikan tai en. Enkä halua taustaani myöskään peitellä, sillä politiikasta saadut kokemukseni ovat antaneet minulle hienoja verkostoja, upeita ystäviä ja kerryttäneet asiantuntemusta mm. kulttuuri-, taide- ja kuntapolitiikan tekemisen lainalaisuuksista.

Olen myös tilanottaja, pomottaja. Ominaisuus, joka ei aina ole eduksi ollessani jonkun alaisena.

Olen puhelias. Ja kyseenalaistaja. Mutta myös innovaattorimylly. Jännittäessäni helpotuksen hetkellä suustani pääse sammakoita.

Ja ehkä näiden asioiden yhdistelmänä olen aika ajoin myös aika pelottava.

Näitä ominaisuuksiani pohdin, kun mietin, mikä haastattelussani meni pieleen. Kemiat kun ovat siitä kummallinen kriteeri, että sen sisällön määrittää kukin omassa mielessään mieleisekseen, ja kemiakriteerillä arvioitava ei voi tietää, mitkä ominaisuudet ovat eduksi, mitkä haitaksi.

Näitä märehdin. Mutta yhden yön putoamistani murehdittuani totesin, että itselleen paremmalle on aina hyvä hävitä.

Eilen (21.5.2019) lautakunnalle esiteltiin toimialan ehdotus Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan esitykseksi kaupunginhallitukselle kulttuurin- ja vapaa-ajan toimialan kulttuurin palvelukokonaisuuden kulttuurijohtajan viran täyttämiseksi . Onnittelut todennäköiselle valittavalle. Pääset unelmieni työtehtävään, tärkeiden taiteen ja kulttuurin perusoikeuksien vaalijaksi ja mahdollistajaksi. Rehellisesti sanottuna kadehdin tulevia työpäiviäsi taistellessasi taiteen ja kulttuurin eturintamassa oikeuksiemme puolesta.

Ps. Ihan vaan huvin vuoksi ja itselleni muistoksi kirjalliset vastaukseni 1. kierroksen haastatteluun. Saa varastaa…

Tehtävä 1, Kaksi taide- ja kulttuuripoliittista strategiakirjausehdotusta Helsingin tekeillä olevaan uuteen strategiaan:

a) Taide ja kulttuuri tekoälyllä purkamaan esiarvoisuutta ja vahvistamaan helsinkiläisten omaa taide- ja kulttuuri-identiteettiä.

Tuoreet selvitykset osoittavat, että esimerkiksi oma asuinalue, kieli ja kulttuuritausta asettavat kynnyksiä osallistua sekä kokea taidetta ja kulttuuria. Tekoälyn avulla luodaan matalan kynnyksen kulttuurisen osallisuuden ja elämysten polku. Polku lähtee jokaisen omasta taide- ja kulttuuri-identiteetin vahvistumisesta helsinkiläisen perinteisen, tämän päivän ja kansainvälisen kulttuurin ja taiteen tuntemukseen. Tekoäly mahdollistaa myös kulttuurien moninaisuuden tunnistavien digisovellusten hyödyntämisen muun muassa opetus- ja elämysmatkailukäyttöön.

b) Helsingistä ensimmäinen hiilineutraalin taiteen ja kulttuurin pääkaupunki.

Tapahtumat, kulttuurilaitokset, taiteen ja kulttuurin tekeminen ja kokeminen sekä kulttuurimatkailu haastavat globaalisti kaupungit vähentämään taide- ja kulttuurijalanjälkeään. Taide ja kulttuuri tuottaa materiaalien, kuljetusten, tilojen ja yleisöjen kautta merkittävän hiilijalanjäljen. Esimerkiksi Bios:in laskelmien mukaan yksittäisen kansainvälistä uraa tekevän taiteilijan hiilijalanjälki on keskimäärin 30 000 kiloa vuodessa. Hiilineutraali taide ja kulttuuri ovat jo lyhyelläkin tähtäimellä sekä ekologinen teko että imagokysymys.

Tehtävä 2, interview for the Blue Wings magazine, 3 lapsiperhekohdetta matkailijalle:

You can find many activities in Helsinki from toddlers to teens. But my own and my two grandchildren’s favourites are

a) The roof of the AmosRex
It is an adventure for everybody young at heart. You can enjoy the architecture, play seek and hide, climb the tops or peep inside.
b) The Helsinki City Museum
You can make a trip to the past or stop to play. And children love to climb the statues of Jasmin Anoschin at the entrance.
c) StreetArt Helsinki
For once something fun for teenagers: with the StreetArt Helsinki map you can find places to paint your own tag, graffiti or other street art.

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kulttuurivaalit 2019: SOSIAALITURVA

Julkaistu 26.3.201926.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 10 Second

#Puhettataiteesta, osa 13, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/kulttuurivaalit-sosiaaliturva

Taiteilijakin voi saada lapsen, sairastua ja päästä eläkkeelle. Tulot hänelle voivat tulla monista eri lähteistä. Vuosikymmeniä eri hallitukset ja eduskunta ovat yrittäneet työstää taiteilijan mentävää sosiaaliturvajärjestelmää Suomeen siinä onnistumatta.

Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, miten sosiaaliturvasta voitaisiin tehdä enemmän taiteilijaystävällinen.

——-

Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa

Siksi kulttuurivaalien kunniaksi julkaisen puhettataiteesta-sarjassa vaaliextrana neljä podcastlähetystä, Kukin keskustelu avataan ennen teemakeskustelua viiden eduskuntavaaliehdokkaan #josolisinkulttuuriministeri-puheenvuorolla.

Puhetta taiteesta, kulttuurivaalit 2019 — Ehdokkaat Kokoomus Lotta Backlund , Keskusta Eeva Kärkkäinen , Vasemmistoliitto Tuomas Nevanlinna , Vihreät – De Gröna Fatim Diarra & Sosialidemokraatit SDP Elisa Gebhard. Pj:nä Rosa Meriläinen Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry :stä.

Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat

Lotta Backlund (kok.): “Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi.”
§ Fatim Diarra (vihr.)
§ Elisa Gebhard (sdp)
§ Eeva Kärkkäinen (kesk.) : “Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. ”
§ Tuomas Nevanlinna (vas.)

Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.

Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kulttuurivaalit 2019: RAHA

Julkaistu 26.3.201926.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 11 Second

#Puhettataiteesta, osa 11, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/kulttuurivaalit-raha

Siitä puhe, mistä taiteessa puute. Valtion suora tuki kulttuurille ja taiteelle on 0,8 % budjetista. Sillä saadaan aikaan toki ihmeitä. Mutta samalla ylläpidetään luovien alojen matalia tuloja sekä alan ammattilaisten ja toimijoiden epävarmuutta tulevaisuudesta.

Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, miten taiteen rahoitusta pitäisi kehittää.

Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa

Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat

Lotta Backlund (kok.): “Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi.”
§ Fatim Diarra (vihr.)
§ Elisa Gebhard (sdp)
§ Eeva Kärkkäinen (kesk.) : “Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. ”
§ Tuomas Nevanlinna (vas.)

Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.

Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

“Ihmeellistä ja hämmästyttävää” #valotaide’tta

Julkaistu 3.2.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:52 Second

#Puhettataiteesta, osa 4, 3.2.2019, vieraana kuraattori Mia Kivinen, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/osa-4-ihmeellista-ja-hammastyttavaa-valotaidetta-vieraana-kuraattori-mia-kivinen

Valotaide on in. Pelkästään Lux Helsingissä vaeltaa vuosittain puoli miljoonaa ihmistä kokemassa valotaidetta. Mutta vasta viime syksynä kuraattori Mia Kivisen Taideyliopiston kuvataideakatemiaan tekemässä “Ihmeellistä ja hämmästyttävää” -maisterin opinnäytetyössä sanoitetaan valotaidetta tavalla, joka avaa valon taiteenlajina maallikollekin.

Itse ihastuin Mian tutkimuksessa taidemuodon sanoituksen lisäksi sen jumalaisen kauniiseen kieleen ja hienosti argumentoituihin väittämiin.

“Valotaide ei ole sidottu yhteen taiteen lajiin: se voi olla ainakin veistos, installaatio, taulu, ympäristöteos, tekstiiliteos tai performanssi. [ ] Se on taidelaji muiden joukossa, jolla on omat erityispiirteensä, kuten muillakin taiteenlajeilla, joka voi olla hyvää tai huonoa, kuten muutkin taideteokset, ja jonka ei tarvitse selitellä olemassaoloaan nykytaiteen kentällä. [ ] Ja kerrankin ei tarvitse käyttää ilmaisua ”Sitten kun..” sillä valotaiteen aika on juuri nyt.”
– otteita Mia Kivisen opinnäytetyöstä.

Mian opinnäytetyön innoittamana #Puhettataiteesta-podcastini neljännessä osassa keskustelimme Mian kanssa muun muassa valotaiteesta, valaistuksesta, valotapahtumista ja Valotaiteen seurasta.

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

”Ilman taidetta (EI) voi elää”

Julkaistu 30.1.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 51 Second

#Puhettataiteesta, osa 2, 30.1.2019, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/osa-2-ilman-taidetta-voi-elaa

”Ilman taidetta voi elää”. Näin totesi taannoin erään oppilaitoksen rehtori perustellessaan taideaineiden opetuksen lopettamista koulussaan.

Ajatus elämästä ilman taidetta herätti minussa vahvan tunnemyrskyn. Mutta hetken asiaa pohdittuani totesin, että totta.

Ilman taidetta voi elää. Eläähän ihminen ilman vettäkin – ainakin joitakin päiviä.

Kysymys kuuluukin, millaista elämää ihminen eläisi ilman taidetta.

Taideneuvoston jäsen, taiteen akateemikko Eija-Liisa Ahtila on sanonut, että taiteen tehtävänä on auttaa meitä ihmisiä ylittämään omat rajamme. Näin on nyt ja näin on ollut läpi ihmiskunnan historian.

—

Ilman taidetta Ei voi elää.

Arkeemme kuuluu olennaisesti taide ja kulttuuri, usein huomaamattamme, heti herättyämme ja vieläpä öisin nukkuessamme.

Juuri taide erottaa meidät eläimistä. Esimerkiksi nukkuminen, syötävän hankkiminen tai viestintä ovat asioita, joissa emme paljonkaan eroa muista elollisista.

Sen sijaan tarve saada elämäämme sisältöä, tarve luoda ja tarve saada elämyksiä ovat vahvasti inhimillistä.

—

Luominen ja taiteen kokeminen ovat perustarpeitamme, sillä miksi muuten jo 24/7 ruokaa metsästävät ja niukalla kalorimäärällä elävät esivanhempamme olisivat käyttäneen energiaansa ja aikaansa taiteen luomiseen – veistoksiin, luolamaalauksiin, tarinoihin ja lauluihin.

—

Vaikka taiteen kokeminen ja tekeminen ovat selkeästi perustarpeitamme, harvoin ymmärrämme miten elämämme muuttuisi, jos televisiot sammuisivat, kirjastot ja kaikki maailman kirjat katoaisivat, yhtään laulua ei olisi olemassa, yhtään kuvaa ei olisi nähtävänämme ja vain tietokoneohjelmat suunnittelisivat ja toteuttaisivat elinympäristöämme.

Taiteesta on selkeästi tullut saavutettu etumme, jonka arvoa emme aina tunnusta tai edes tunnista.

—

Taiteessa ja kulttuurissa kyse on kuitenkin paljon muustakin kuin siitä, että näemme kauniita asioita ja viihdymme vapaa-ajalla.

Hyvän elämän on saatava olla muutakin kuin nukkumista, syömistä, ruuanhankintaa ja lisääntymistä. Hyvään elämään on kuuluttava myös eri aistein ammennettavaa henkistä sisältöä, joka ruokkii tunteitamme ja herättelee ajatteluamme. Siksi taide on erottamaton osa hyvää elämäämme.

—

Taide tai sen kokeminen ja tekeminen eivät ole salaatin lehtiä jokapäiväisessä leivässämme. Taide, sen kokeminen ja tekeminen ovat elämämme leipä, veteen piirtämämme viivan taltiointi.

Elämme aikaa, jolloin arvomme, tekomme ja päätöksemme pitkälti kumpuavat rahasta. Sellaisia pyhiksi pitämiäni asioita, kuten terveyttä, turvallisuutta ja taidetta, mitataan samoilla euromittareilla kuin kertakäyttöhyödykkeitä. Rinnastus kertakäyttöhyödykkeisiin toistuu myös tavassamme odottaa terveydeltä, turvallisuudelta ja taiteelta salamatuloksia ja kertakäyttöisiä ratkaisuja maailman ongelmiin. Terveys, turvallisuus ja taide ovat kuitenkin hitaita. Edistyäkseen ne tarvitsevat menneisyyden. Kehittyäkseen ne tarvitsevat aikaa. Ja kukoistaakseen ne tarvitsevat ylisukupolvista sitoutumista.

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

1960- ja 1970-lukujen helmiä eri puolueiden ohjelmista

Julkaistu 12.1.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 45 Second

1960- ja 1970-lukujen helmiä eri puolueiden ohjelmista

Poliittinen ohjaus taiteen edistämisessä, makupaloja puolueohjelmista

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 10. @Demarit kulttuuripoliittinen ohjelma, 1963: “juuri vähävaraiset jos ketkään tarvitsevat taiteen kaltaista elämän rikastuttajaa.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 4. @kokoomus‘n Poliittinen Toimintaohjelma, 1966: “Ilman sanan vapautta ei voi olla kehittyvää ja elävää kulttuuria.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 5. @kokoomus‘n politiikan lähiajan suunta, 1969: “Kulttuuri on nuoruutta suosivaa, se pitää yllä keinotekoista nuorena säilymisen pyrkimystä. Se torjuu vanhukset, vanhenemisen ja kuoleman ajatuksen.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 6. @kokoomus‘n lähiajan tavoiteohjelma, 1972: “Taiteiden edistämiseksi on tutkittava mahdollisuudet #taiteilijanpalkka‘järjestelmään siirtymiseen.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 7. @kokoomus‘n kuvataidepoliittinen ohjelma, 1972: “Mahdollisuuksia antautua kokonaan taiteen luomiseen on edistettävä. Taiteilijoiden oikeus ammattihenkilöille kuuluvaan elintasoon on turvattava.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 11. @Demarit kulttuuripolitiikka, 1972: “Taiteentutkimuksen on luovuttava eriarvoisuutta tukevasta ja korostavasta taidekäsityksestä, ja kiinnitettävä huomiota taidepalvelusten jakelupolitiikkaan.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 12. @Demarit kulttuuripolitiikka, 1972: “#Tutkimus‘määrärahojen osuus bruttokansantuotteesta on nostettava muiden teollisuusmaiden tasolle eli noin 2 %:iin vuoteen 1980 mennessä.” #tiedepolitiikka

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 13. @Demarit kulttuuripolitiikka, 1972: “Määräajoiksi annettavien taiteilija-apurahojen tilalle on luotava taiteilijanvirkojen järjestelmä.” #taiteilijapalkka-keskustelu

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 1. @keskusta‘n tavoitteet 1970-luvun lopulle (1976): “Erityisesti tulee kiinnittää huomiota ruuhkautumisen puristuksessa ponnistelevan suurkaupunki-ihmisen henkisen vireyden ja tasapainoisuuden elvyttämiseen.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 8. @kokoomus‘n kulttuuripoliittinen ohjelma, 1976: “Kulttuurityöntekijöiden ammattijärjestöille tulee taata vahva asema jäsenkuntaansa edustavina neuvotteluosapuolina.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 2. @keskusta kulttuuri- ja taidepoliittinen ohjelma, osat I & II (1977): “tieteet ja taiteet, on ainoa elämän ala, jolla eteenpäin pyrkiminen voi toteutua luonnonvaroja ja ekologista tasapainoa rasittamatta.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 3. @keskusta kulttuuri- ja taidepoliittinen ohjelma, osa III (1979): “#Teatteri‘n tulee hakeutua kouluihin, lastentarhoihin, vanhainkoteihin, varuskuntiin ja vankiloihin.” #taidetoimii#taidekuuluukaikille

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kiitoksilla kissakin elää

Julkaistu 2.12.201820.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 2 Second

Tohtorikoulussa 2.12.2018

Edellisessä elämässäni monissa eri rooleissani sain säännöllisen epäsäännöllisesti kicksejä siitä, että sain avata suuni julkisesti ja julistaa mielipiteitäni, lukea lähellä olevien ihmisten kasvoista merkkejä siitä, kuinka hyvin onnistuin ajatusteni sanoiksi asettamisessa. Ja harvoin, hyvin harvoin, mutta silti riittävän usein sain positiivista palautetta suoraa nkuulijoilta ruokkimaan itsetuntoani.

Koin, että elin noita hetkiä varten. Viikkojen sisäistä valmistelukeskustelua, viime hetken viilauksia, esiintymisjännitystä, puheeni virtausta, kanssapuhujien välistä ajatustenvaihtoa, kuulijoiden aistimista varten.

Voi olla, että olin rakastunut omaan ääneeni. Mutta enemmän koin rakastavani ilmaisunvapauttani ja sille annettua tilaa.

Viimeisen vuoden aikana elinpiirini ja olinpiirini ovat rajoittuneet. Tunnen ihania ihmisiä, mutta en halua kuluttaa heidän aikaansa puhumalla kovin kapeaksi käyneistä ajatuksistani. Ja tunne, että puhumattomuuteni, ilmaisemattomuuteni ruokkii putkinäköäni, sisäänpäin kasvamistani, vie rohkeuteni avata suuni ja paljastaa itseni yhä useammin silloinkin, kun siihen olisi mahdollisuus.

Tunnen olevani kuin kissa, joka elääkseen tarvitsee kiitosta, myönteistä palautetta, kanssaideointia.

Tutkijan työ on raa’an yksinäistä ainakin näin, kun ei ole osa mitään työyhteisöä. Harvat tutkimusseminaarini ovat kuin happea hukkuvalla. Mutta muussa arjessa vertaispeilien puute lisää pelkoa omien ajatusten arvottomuudesta.

Toki saan kicksejä tutkimuslöydöksistäni, muiden sanojen synnyttämistä oivalluksista, silloista, joita rakennan päässäni ja haparoiden sanoitan paperille. Mutta ilman yleisöä, parhaat hetkenikin jäävät haaleiksi varjoiksi menneisyyden onnistumisentunteista.

Syyskauden fiilis: Pula positiivisesta palautteesta ja ajatusten vaihtajista

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %