Nomen est omen, minä ja Minna (Canth)

#Puhettataiteesta, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/osa-12-nomen-est-omen-mina-ja-minna-canth

Olisin aina halunnut ajatella, että minusta tuli juuri minä, koska sain nimekseni Minna.

Että valinnoistani elämässäni ja elämäni varrella ottamistani suunnista kiitos kuuluu Minnalle.

Raivoisalle oikeustaistelijalle, erilaisuuden sanoittajalle, rohkeiden askelten ottajalle.

Antoihan äitini minulle nimen Minna Canthin mukaan. Hän oli juuri tehnyt Minnasta opinnäytetyön ja hurmaantunut Minnaan sitä tehdessään.

Äiti sanoi pohtineensa pitkään Minna-nimen antamista minulle, koska nimi toi hänen mukaansa minusta itsestäni riippumatonta vastuuta ja mahdollista taakkaa kahdestakin eri syystä.

Ensinnäkin siksi, että olla Minna vaatii selvästi rohkeutta, tahtoa ja kykyä olla murskaantumatta ansaitun tai ansaitsemattoman kritiikin edessä. Raskas ominaisuus elämänsä alkusuoralla olevalle tytölle.

Ja toiseksi, koska äitini tiesi syntyessäni vain yli 75-vuotiaita Minnoja, hän pelkäsi, että minua kiusataan koulussa tuon arvokkaan, mutta harvinaisen etunimen johdosta. Toisin kävi. Heti Sadun ja Sarin jälkeen nimeni oli kolmanneksi suosituin nimi syntymävuotenani elämän aloittaneille tytöille.

Niinpä luokallani tai ainakin rinnakasluokillani Minnoja riitti.

Näin jälkikäteen ajateltuna Minnoja on onneksi syntynyt joka lähtöön kantamaan Minna Canthin soihtua eri elämänaloilla. Kuvataiteilija Minna Henriksson, kirjailija Minna Lindgren, säveltäjä Minna Leinonen, näyttelijä Minna Haapkylä, fyysikko Minna Palmroth, aivotutkija Minna Huotilainen, toimittaja Minna Knus-Galán. Vain muutaman upean Minnan mainitakseni.


Minna Canth oli monellakin tapaa tien raivaaja. Hänen elämässään yhdistyi monen nykynaisoletetunkin tuska, miten yhdistää oma intohimo, polte tehdä työtä ja perhe. Miten jatkaa elämää tragedian sattuessa monen lapsen yksinhuoltajana. Miten rikkoa sukupuolittuneita stereotypioita vaikkapa ryhtymällä yrittäjäksi. Miten ulkonäkö ja vanheneminen ovat asioita, joihin kohdistuvaa kritiikkiä Minnan tapaan julkisuuden valokeilassa olevan tai ihan kenen tahansa naisoletetun pitää kestää näinä somen kulta-aikoinakin.

Olla nainen ja osaaja, alansa huippu, söi Minnan aikana energiaa vähintään yhtä paljon kuin tänäänkin naisoletettujen asiantuntijoiden joutuessa rikkomaan lasikattoja ja kisaamaan pienemmästä huomiosta sekä usein vähäisemmästä ulkopuolisesta rahoituksesta.

Itselleni rakkainta Minnassa on, että hän oli nainen. Oman sukupuoleni edustaja. Inhimillinen supersankari. Joka osasi, taisi ja uskalsi. Olla Minna.

Minna Canthilla oli vahva yhteiskunnallinen omatunto. Hän olisi voinut keskittyä tekemään näytelmäkirjallisuuden höttöhumppaa, klitteriä, kultauksia ja halpahintaista släpstikkiä. Mutta hän päätyi nostamaan teostensa keskiöön sorretut. Naiset ilman täysiä kansalais- ja ihmisoikeuksia. Maan vähäväkiset, köyhät, romanit, kuntien elätit, juopot, näpistelijät, raatajat.

Koen, että perin Minnalta sosiaalisen omantuntoni. Tarpeen muuttaa maailmaa. Päädyin politiikkaan, koska halusin Minnan tavoin antaa ääntä äänettömille.

Aktivoiduin poliittisessa naisasialiikkeessä. Kävin saarnaamassa maailman turuilla ja parlamenteissa äitiys- ja seksuaaliterveydestä ja seksuaalioikeuksista. Nousin barrikaadeille vankien, säilöönottokeskukseen suljettujen, karkoitusuhan alaisten ja samaa sukupuolta olevien ja transihmisten oikeuksista.

Olen Minna Minnan jalanjäljissä, kun tutustun taiteilijoihin, ajattelijoihin ja viisaisiin ihmisiin. Imen Minnan lailla sisältöä ja ajatuksia sivistystä ja humanismia rakastavista kanssaihmisistäni.

Minnan salonki on syövyttänyt minuun ikuisen tarpeen kuulla ihmisten älykästä, väittelevää, mutta ihmisyydestä välittävää puhetta paremmasta maailmasta.

Lääkäri kirjoitti taannoin epikriisiini, että ”nainen puhuu kokonaisia lauseita”. Hyvä. Mutta olisin toivonut, että Minnan tavoin minut muistettaisiin siitä, että nainen puhuu kokonaisia maailmoja.

@MInnaCanth175

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *