Miksi tarvitsen #puhettataiteesta?

#Puhettataiteesta, osa 1, 28.1.2019, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/001miksi

Olen monen asian usetube. Olen muun muassa entinen Taiteen edistämiskeskuksen johtaja, kansanedustaja, puolueeni varapuheenjohtaja, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja Työväen Teatterin tiedottaja.

Tällä hetkellä teen väitöskirjaa kansanedustajien motiiveista, instrumenteista ja tavoitteista edistää ammattitaidetta.

Rakastan taidetta ja olen taiteen moninautiskelija. Käyn vähintään viikoittain itseni kanssa taidetreffeillä. Taiteen lajilla ei ole väliä. Mutta arvostan sellaista taiteen tekijyyttä, joka käy vuoropuhelua yleisön kanssa aliarvioimatta minua tai muita taiteen kokijoita.

Minulle taide ei ole koriste. Jotakin elämän ja arjen päälle ympättyä. Se on haastaja, kertoja, sanoin ilmaistun kokemusmaailmamme ylittäjä, yllättäjä ja säilyttäjä.

Taide on yksinkertaistesti ruokaa aivoilleni ja happea mielikuvitukseni tulelle.

Mutta taiteessa itsessään ei ole mitään yksinkertaista. Taiteen ei tarvitse olla kivaa. Taide saa jättää minut myös kylmäksi. Taide saa kuohuttaa minua. Se saa tuottaa yhtä lailla pahaa kuin hyvääkin oloa.

Parhaat kicksini olen saanut sellaisesta taiteesta, joka on aiheuttanut minussa huonoa oloa tai jopa huonoa omatuntoa.

Monen mielestä taiteen paikka voi olla muilta suljetuissa tiloissa, yksityisissä kokoelmissa, kodeissa. Monen mielestä taiteen paikka voi olla harvojen varakkaiden herkkuna todella korkeiden pääsymaksujen takana museoissa, konserttisaleissa ja teattereissa.

Mutta minusta taiteen paikan pitäisi olla myös kirjastoissa, toreilla ja muissa sellaisissa tiloissa, joihin kuka tahansa meistä voi astua. Minusta meillä kaikilla, jokaisella poliitikolla ja jokaisella virkamiehellä on velvollisuus edistää oikeuttamme taiteeseen.

Itse olen ollut elämässäni onnekas. Vanhempani ujuttivat minut jo sylilapsena taidekokemusten äärelle. Lapsuuteni Suomessa kaikki puolueet pitivät itsestään selvänä, että taide kuuluu kaikille. Taide tuli kouluihini. Taide ympäröi minua lähikirjastoissa ja julkisissa tiloissa.

Onneni on myös olut, että ympärilläni ihmiset käyvät keskustelua taiteesta. Kiistelevät sen olemassaolon tarkoituksesta, väittelevät yhteisvastuustamme taiteen oikeutemme edistämiseksi sekä puhuvat taiteen tehtävistä ja taiteen itseisarvosta.

Taide on opettanut minua kuulemaan sateenkaaren sävyjä muillakin elämänaloilla.

Hämmästyn usein sitä, että puhetta taiteesta pidetään elitistisenä. Kuplassa elämisen stigmoja heittelevässä maailmassa taidepuheesta on tullut harvojen, vaikkakin usein kovaäänisten herkkua.

Mutta mielestäni ansaitsemme kuulla ympärillämme puhetta taiteesta. Viisaiden ihmisten sanoja. Harkittuja ja harkitsemattomia kommentteja taiteentarpeestamme.

Itse haluan mataloittaa omaa kynnystäni puhua taiteesta, taiteen edellytyksistä ja tunteista, joita taide minussa herättää.

Siksi haluan jakaa ajatuksiani kanssasi. Ja toivottavasti jatkossa saan myös muista taiteen puhujista itselleni keskusteluseuraa.

Sillä maailmassa ei ole koskaan liikaa puhetta taiteesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *