Puhetta taiteesta – Minna Sirnö

Kategoria: Puhetta taiteesta

Tästä osiosta löytyvät tekemäni taiteen ja kulttuurin ammattilaisten ja asiantuntijoiden haastattelut sekä omia puheenvuorojani taiteesta, kulttuurista ja niiden tekijöistä.

Taide muokkaa kaupunginosia, tukeeko Helsinki kehitystä?

Julkaistu 29.11.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 7 Second

#Puhettataiteesta, osa 40, vieraana apulaispormestari Paavo Arhinmäki, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/taide-muokkaa-kaupunginosia-tukeeko-helsinki-kehitysta

Helsingin Roihupeltoon on syntynyt yli sadan taiteen ja kulttuurin ammattilaisen keskittymä. Taide- ja kulttuuriyhteisö on syntynyt yksittäisten vuokranantajien ja taiteilijoiden ja kulttuurin ammattilaisten itsensä aktiivisuudesta.

Kaikkialla maailmassa taiteilijat ja kulttuuriammattilaiset ovat kekseliäitä valtaamaan tyhjiä tiloja, tekemään taiteen keitaita ja yllättäviä kohtauspaikkoja. Mutta maailman metropoleissa taiteella ja kulttuurilla, taiteilijoilla ja kulttuurin ammattilaisilla on myös merkittävä rooli kaupunkien kehittämisstrategioissa. Kaupungit vaikuttavat siihen, onko taiteilijoilla ja kulttuurin ammattilaisilla koulutusta, työmahdollisuuksia, työ-, harjoittelu-, näyttely- tai esiintymistiloja. Kaupungit ohjaavat taiteen tekemistä ja sen kokemisen saatavuutta ja saavutettavuutta suoran kulttuurirahoituksen lisäksi muun muassa tontinvuokrilla, liikenneratkaisuilla, kaavoituksella, viestinnällä, julkisilla hankinnoilla ja päätöksillä taiteen ja kulttuurin ja yleisön kohtaamispaikoista.

Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki vieraili tutustumassa Roihupellon Taidekorttelit ry:n [http://taidekortteli.fi] taiteilijoiden työhuoneisiin. Samassa yhteydessä oli keskustelutilaisuus, jossa Taidekorttelien jäsenten lisäksi mukana olivat Elävän musiikin yhdistys ELMU ry:n [www.elmu.fi] sekä Taideseura SAVEA ry:n [www.facebook.com/studiosavea/] edustajat.

Helsinki on kirjannut vuosina 2021–2025 voimassa olevaan kaupunkistrategiaansa, että ”taide ja kulttuuri ovat hyvän elämän mahdollistaja”[www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja…laman-mahdollistaja]. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa ammattitaiteilijoiden työn edistämisessä? Ja mitä suunnitelmia kaupungilla on Itä-Helsingin ja erityisesti Roihupellon kehittämiseksi?

Puhetta keskustelussa johdattelee Taidekorttelit ry:n puheenjohtaja Misa Saraste.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kokoaan isompi kulttuuripolitiikka

Julkaistu 11.9.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:2 Minute, 8 Second

#Puhettataiteesta, osa 32, vieraana erikoistutkija, YTT Minna Ruusuvirta, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/kokoaan-isompi-kulttuuripolitiikka

Politiikassa on pitkään puhuttu tarpeesta tutkittuun tietoon perustuvalle päätöksenteolle. Näin myös kulttuuripolitiikassa.

Tutkittua tietoa on jo olemassa paljon ja monet tutkijat ja tahot tuottavat sitä lisää. Cuporen erikoistutkijan, Yhteiskuntatieteiden tohtorin ja Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjan päätoimittajan Minna Ruusuvirran mielestä tutkimuseettinen kysymys on, miten tuo tieto tutkimuksista saadaan leviämään päättäjille ja alan toimijoille.

Aina kyse ei ole vain puuttuvasta tiedosta, vaan myös asenteista ja päättäjäorganisaation sisällä syntyneistä kulttuurin siiloon kohdistuvista lasikatoista.

Ruusuvirran mukaan sekä valtion että kuntien tasolla kulttuuripolitiikan näkökulman on vaikea päästä läpi kulttuurin toimintakentän ulkopuolelle. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä hänen mukaansa monissa kaupungeissa tärkeä kysymys, koska kulttuurin rooli laajemmin kaupunkikehityksessä ja paikalliskehityksessä kasvaa koko ajan.

Kulttuuripolitiikka on kokoaan isompi tekijä. Siksi kulttuuripolitiikan potentiaalin hahmottaminen kulttuurikentän ulkopuolella on tärkeää.

Ruusuvirran mukaan poliitikoilla ja virkamiehillä pitäisi olla aina laajempi näkökulma tekemiseensä. Politiikan tekijöiden pitäisi pystyä hahmottamaan kokonaiskuva sektorisiilojen sijaan. Nykymaailma ei enää toimi siiloissa.

Tutkijoiden verkottumisen ja tiedonvaihdon rakenteiden vahvistaminen on edelleen tarpeen. Ruusuvirran mukaan tarvittaisiin päättäjien ja kulttuurikentän akuuttien tarpeiden ja työn tueksi ”kulttuuripolitiikan kuuma linja”. Kulttuurinkentältä hän kaipaa selkeämpää sanoittamista siinä, mikä kulttuurin rooli voisi olla muilla aloilla.

Tuore Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja katsoo, että oma kulttuuripolitiikan julkaisukanava Suomessa on tarpeen erityisesti alan tutkimukseen liittyvän tietoisuuden lisäämisessä kulttuuripolitiikan tutkimuksen ydinjoukon ulkopuolellekin.

Ruusuvirran mukaan mikä tahansa tiedeviestintä on tämän ajan infotulvassa haastavaa. Siksi viestinnän kanavia on jatkuvasti uudistettava.

Ruusuvirta on tehnyt pitkään kulttuuripoliittista tutkimusta Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa. Ruusuvirta on muun muassa ollut viime vuosina mukana tekemässä kuntien kulttuuripalveluihin sekä kolmanteen ja neljänteen sektoriin liittyviä tutkimuksia. Tutkijana häntä kiinnostavat taiteen ja kulttuurin rakenteet ja rahoitus, kolmas sektori, kuntien kulttuuritoiminta sekä taide- ja kulttuurilaitokset.

Does sector matter? Plural characteristics and logics in third sector festival organisations -väitöskirjassaan Ruusuvirta tutki kolmannen sektorin festivaalitoimijoiden markkinoistumista ja ammattimaistumista. Hänen tutkimuksensa keskeisiä käsitteitä on hybridiorganisaatio, jolla hän kuvaa yleishyödyllisiä, voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, jotka omaksuvat toimintaansa piirteitä markkinassektorilla. Näin on erityisesti niissä keinoissa, joilla yhdistykset toteuttavat omaa tarkoitustaan.

Ruusuvirta oli väitöskirjallaan ehdokkaana ENCATC (Research Award on Cultural Policy and Cultural Management) -palkinnon saajaksi syksyllä 2019.

Lisätietoja: Minna Ruusuvirta Cuporen sivuilla

Foto ©MinnaSirnö

Lisätietoja
Minnasta https://www.cupore.fi/fi/tutkija/minna-ruusuvirta

The ENCATC Research Award on Cultural Policy and Cultural Management -palkinnosta https://www.encatcresearchaward.org

Minnan väitöskirjasta https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2019/01/23-3-2019-ytm-minna-ruusuvirta-humanistis-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta-yhteiskuntapolitiikka-kulttuuripolitiikka

Cuporesta https://www.cupore.fi/fi/

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjasta https://journal.fi/kultpol

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Betonin keveää haurautta

Julkaistu 20.6.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:22 Second

#Puhettataiteesta, osa 24, vieraana kuvanveistäjä Virpi Kanto, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/betonin-keveaa-haurautta

Betonin kovuuskin muuttuu taitavissa käsissä haurauden kauniiksi kuvaksi. Betoninkäsittelyn yksi uranuurtajista, kuvanveistäjä Virpi Kanto näkee oman elämänsä arvoituksena, jota vaihe vaiheelta ratkaista ja taiteen kautta laittaa talteen päiväkirjamerkintöinä betoniin.
Hänen taiteensa teemana ovat ihmisyys, armo ja kiitollisuus.

Keskustelemme Virpin kanssa hänen työstään ja ajatuksistaan taiteesta ja taiteen voimasta.

Lisätietoja: http://www.virpikanto.fi/fi/

Foto: ©MinnaSirnö

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Haaveissa vain kulttuuripomo

Julkaistu 22.5.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:3 Minute, 5 Second

Hajatelmiani, 22.5.2019

Hain taannoin Helsingin kulttuurijohtajan virkaa. Minua houkutti hakuun jo 1990-luvulla syttynyt rakkauteni kuntien kulttuurityöhön ja kulttuurihallintoon. Ja asiaa vielä pähkäillessäni minulle soitettiin Mercuri Urvalista. Tämän rohkaisemana hain paikkaa: olinhan entinen valtion taide- ja kulttuurihallinnonalan viraston ylin pomo, yli 25 vuotta kunnallispolitiikassa ollut, kukkahattutäti kansanedustajana ja taide- ja kulttuurialan työntekijä, edunvalvoja, päättäjä ja virkamies. Ja nyt työstän väikkäriä puolueiden ja kansanedustajien motiiveista, tavoitteista ja keinoista edistää taidetta.

Niinpä hain. Ja pääsin 1. haastattelukierrokselle vappuaattoiltapäivänä. Haastattelun alussa minulle kerrottiin, että muut 11 haastateltavaa ovat sen verran kovan luokan tekijöitä, että nyt haetaan ennen kaikkea henkilökemiaa.

Entisenä pomona ymmärrän, mitä sillä tarkoitettiin. Että ei haeta vain pätevää, vaan myös tiimityöhön sopivaa. Kannatan lämpimästi tätä, koska osaamisen lisäksi sosiaalisilla taidoilla on merkitystä johtamisen arjessa.

En päässyt toiselle kierrokselle. Mutta kuultuani monista kovista kulttuuri- ja taidepuolen johtajakonkaritutuistani, jotka olivat myös hakeneet virkaa, en ollut yllättynyt.

Syitä putoamiseeni 2. kierrokselta on varmasti monta. Poliittinen punainen taustani kummittelee aina ja jokaisessa työpaikkahaussani sainpa paikan tai en. Enkä halua taustaani myöskään peitellä, sillä politiikasta saadut kokemukseni ovat antaneet minulle hienoja verkostoja, upeita ystäviä ja kerryttäneet asiantuntemusta mm. kulttuuri-, taide- ja kuntapolitiikan tekemisen lainalaisuuksista.

Olen myös tilanottaja, pomottaja. Ominaisuus, joka ei aina ole eduksi ollessani jonkun alaisena.

Olen puhelias. Ja kyseenalaistaja. Mutta myös innovaattorimylly. Jännittäessäni helpotuksen hetkellä suustani pääse sammakoita.

Ja ehkä näiden asioiden yhdistelmänä olen aika ajoin myös aika pelottava.

Näitä ominaisuuksiani pohdin, kun mietin, mikä haastattelussani meni pieleen. Kemiat kun ovat siitä kummallinen kriteeri, että sen sisällön määrittää kukin omassa mielessään mieleisekseen, ja kemiakriteerillä arvioitava ei voi tietää, mitkä ominaisuudet ovat eduksi, mitkä haitaksi.

Näitä märehdin. Mutta yhden yön putoamistani murehdittuani totesin, että itselleen paremmalle on aina hyvä hävitä.

Eilen (21.5.2019) lautakunnalle esiteltiin toimialan ehdotus Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan esitykseksi kaupunginhallitukselle kulttuurin- ja vapaa-ajan toimialan kulttuurin palvelukokonaisuuden kulttuurijohtajan viran täyttämiseksi . Onnittelut todennäköiselle valittavalle. Pääset unelmieni työtehtävään, tärkeiden taiteen ja kulttuurin perusoikeuksien vaalijaksi ja mahdollistajaksi. Rehellisesti sanottuna kadehdin tulevia työpäiviäsi taistellessasi taiteen ja kulttuurin eturintamassa oikeuksiemme puolesta.

Ps. Ihan vaan huvin vuoksi ja itselleni muistoksi kirjalliset vastaukseni 1. kierroksen haastatteluun. Saa varastaa…

Tehtävä 1, Kaksi taide- ja kulttuuripoliittista strategiakirjausehdotusta Helsingin tekeillä olevaan uuteen strategiaan:

a) Taide ja kulttuuri tekoälyllä purkamaan esiarvoisuutta ja vahvistamaan helsinkiläisten omaa taide- ja kulttuuri-identiteettiä.

Tuoreet selvitykset osoittavat, että esimerkiksi oma asuinalue, kieli ja kulttuuritausta asettavat kynnyksiä osallistua sekä kokea taidetta ja kulttuuria. Tekoälyn avulla luodaan matalan kynnyksen kulttuurisen osallisuuden ja elämysten polku. Polku lähtee jokaisen omasta taide- ja kulttuuri-identiteetin vahvistumisesta helsinkiläisen perinteisen, tämän päivän ja kansainvälisen kulttuurin ja taiteen tuntemukseen. Tekoäly mahdollistaa myös kulttuurien moninaisuuden tunnistavien digisovellusten hyödyntämisen muun muassa opetus- ja elämysmatkailukäyttöön.

b) Helsingistä ensimmäinen hiilineutraalin taiteen ja kulttuurin pääkaupunki.

Tapahtumat, kulttuurilaitokset, taiteen ja kulttuurin tekeminen ja kokeminen sekä kulttuurimatkailu haastavat globaalisti kaupungit vähentämään taide- ja kulttuurijalanjälkeään. Taide ja kulttuuri tuottaa materiaalien, kuljetusten, tilojen ja yleisöjen kautta merkittävän hiilijalanjäljen. Esimerkiksi Bios:in laskelmien mukaan yksittäisen kansainvälistä uraa tekevän taiteilijan hiilijalanjälki on keskimäärin 30 000 kiloa vuodessa. Hiilineutraali taide ja kulttuuri ovat jo lyhyelläkin tähtäimellä sekä ekologinen teko että imagokysymys.

Tehtävä 2, interview for the Blue Wings magazine, 3 lapsiperhekohdetta matkailijalle:

You can find many activities in Helsinki from toddlers to teens. But my own and my two grandchildren’s favourites are

a) The roof of the AmosRex
It is an adventure for everybody young at heart. You can enjoy the architecture, play seek and hide, climb the tops or peep inside.
b) The Helsinki City Museum
You can make a trip to the past or stop to play. And children love to climb the statues of Jasmin Anoschin at the entrance.
c) StreetArt Helsinki
For once something fun for teenagers: with the StreetArt Helsinki map you can find places to paint your own tag, graffiti or other street art.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kulttuurivaalit 2019: SOSIAALITURVA

Julkaistu 26.3.201926.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 10 Second

#Puhettataiteesta, osa 13, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/kulttuurivaalit-sosiaaliturva

Taiteilijakin voi saada lapsen, sairastua ja päästä eläkkeelle. Tulot hänelle voivat tulla monista eri lähteistä. Vuosikymmeniä eri hallitukset ja eduskunta ovat yrittäneet työstää taiteilijan mentävää sosiaaliturvajärjestelmää Suomeen siinä onnistumatta.

Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, miten sosiaaliturvasta voitaisiin tehdä enemmän taiteilijaystävällinen.

——-

Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa

Siksi kulttuurivaalien kunniaksi julkaisen puhettataiteesta-sarjassa vaaliextrana neljä podcastlähetystä, Kukin keskustelu avataan ennen teemakeskustelua viiden eduskuntavaaliehdokkaan #josolisinkulttuuriministeri-puheenvuorolla.

Puhetta taiteesta, kulttuurivaalit 2019 — Ehdokkaat Kokoomus Lotta Backlund , Keskusta Eeva Kärkkäinen , Vasemmistoliitto Tuomas Nevanlinna , Vihreät – De Gröna Fatim Diarra & Sosialidemokraatit SDP Elisa Gebhard. Pj:nä Rosa Meriläinen Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry :stä.

Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat

Lotta Backlund (kok.): “Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi.”
§ Fatim Diarra (vihr.)
§ Elisa Gebhard (sdp)
§ Eeva Kärkkäinen (kesk.) : “Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. ”
§ Tuomas Nevanlinna (vas.)

Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.

Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kulttuurivaalit 2019: RAHA

Julkaistu 26.3.201926.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 11 Second

#Puhettataiteesta, osa 11, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/kulttuurivaalit-raha

Siitä puhe, mistä taiteessa puute. Valtion suora tuki kulttuurille ja taiteelle on 0,8 % budjetista. Sillä saadaan aikaan toki ihmeitä. Mutta samalla ylläpidetään luovien alojen matalia tuloja sekä alan ammattilaisten ja toimijoiden epävarmuutta tulevaisuudesta.

Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, miten taiteen rahoitusta pitäisi kehittää.

Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa

Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat

Lotta Backlund (kok.): “Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi.”
§ Fatim Diarra (vihr.)
§ Elisa Gebhard (sdp)
§ Eeva Kärkkäinen (kesk.) : “Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. ”
§ Tuomas Nevanlinna (vas.)

Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.

Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

“Ihmeellistä ja hämmästyttävää” #valotaide’tta

Julkaistu 3.2.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:52 Second

#Puhettataiteesta, osa 4, 3.2.2019, vieraana kuraattori Mia Kivinen, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/osa-4-ihmeellista-ja-hammastyttavaa-valotaidetta-vieraana-kuraattori-mia-kivinen

Valotaide on in. Pelkästään Lux Helsingissä vaeltaa vuosittain puoli miljoonaa ihmistä kokemassa valotaidetta. Mutta vasta viime syksynä kuraattori Mia Kivisen Taideyliopiston kuvataideakatemiaan tekemässä “Ihmeellistä ja hämmästyttävää” -maisterin opinnäytetyössä sanoitetaan valotaidetta tavalla, joka avaa valon taiteenlajina maallikollekin.

Itse ihastuin Mian tutkimuksessa taidemuodon sanoituksen lisäksi sen jumalaisen kauniiseen kieleen ja hienosti argumentoituihin väittämiin.

“Valotaide ei ole sidottu yhteen taiteen lajiin: se voi olla ainakin veistos, installaatio, taulu, ympäristöteos, tekstiiliteos tai performanssi. [ ] Se on taidelaji muiden joukossa, jolla on omat erityispiirteensä, kuten muillakin taiteenlajeilla, joka voi olla hyvää tai huonoa, kuten muutkin taideteokset, ja jonka ei tarvitse selitellä olemassaoloaan nykytaiteen kentällä. [ ] Ja kerrankin ei tarvitse käyttää ilmaisua ”Sitten kun..” sillä valotaiteen aika on juuri nyt.”
– otteita Mia Kivisen opinnäytetyöstä.

Mian opinnäytetyön innoittamana #Puhettataiteesta-podcastini neljännessä osassa keskustelimme Mian kanssa muun muassa valotaiteesta, valaistuksesta, valotapahtumista ja Valotaiteen seurasta.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

”Ilman taidetta (EI) voi elää”

Julkaistu 30.1.201920.2.2022 tekijä Misi

Read Time:1 Minute, 51 Second

#Puhettataiteesta, osa 2, 30.1.2019, https://soundcloud.com/minna-sirnoe/osa-2-ilman-taidetta-voi-elaa

”Ilman taidetta voi elää”. Näin totesi taannoin erään oppilaitoksen rehtori perustellessaan taideaineiden opetuksen lopettamista koulussaan.

Ajatus elämästä ilman taidetta herätti minussa vahvan tunnemyrskyn. Mutta hetken asiaa pohdittuani totesin, että totta.

Ilman taidetta voi elää. Eläähän ihminen ilman vettäkin – ainakin joitakin päiviä.

Kysymys kuuluukin, millaista elämää ihminen eläisi ilman taidetta.

Taideneuvoston jäsen, taiteen akateemikko Eija-Liisa Ahtila on sanonut, että taiteen tehtävänä on auttaa meitä ihmisiä ylittämään omat rajamme. Näin on nyt ja näin on ollut läpi ihmiskunnan historian.

—

Ilman taidetta Ei voi elää.

Arkeemme kuuluu olennaisesti taide ja kulttuuri, usein huomaamattamme, heti herättyämme ja vieläpä öisin nukkuessamme.

Juuri taide erottaa meidät eläimistä. Esimerkiksi nukkuminen, syötävän hankkiminen tai viestintä ovat asioita, joissa emme paljonkaan eroa muista elollisista.

Sen sijaan tarve saada elämäämme sisältöä, tarve luoda ja tarve saada elämyksiä ovat vahvasti inhimillistä.

—

Luominen ja taiteen kokeminen ovat perustarpeitamme, sillä miksi muuten jo 24/7 ruokaa metsästävät ja niukalla kalorimäärällä elävät esivanhempamme olisivat käyttäneen energiaansa ja aikaansa taiteen luomiseen – veistoksiin, luolamaalauksiin, tarinoihin ja lauluihin.

—

Vaikka taiteen kokeminen ja tekeminen ovat selkeästi perustarpeitamme, harvoin ymmärrämme miten elämämme muuttuisi, jos televisiot sammuisivat, kirjastot ja kaikki maailman kirjat katoaisivat, yhtään laulua ei olisi olemassa, yhtään kuvaa ei olisi nähtävänämme ja vain tietokoneohjelmat suunnittelisivat ja toteuttaisivat elinympäristöämme.

Taiteesta on selkeästi tullut saavutettu etumme, jonka arvoa emme aina tunnusta tai edes tunnista.

—

Taiteessa ja kulttuurissa kyse on kuitenkin paljon muustakin kuin siitä, että näemme kauniita asioita ja viihdymme vapaa-ajalla.

Hyvän elämän on saatava olla muutakin kuin nukkumista, syömistä, ruuanhankintaa ja lisääntymistä. Hyvään elämään on kuuluttava myös eri aistein ammennettavaa henkistä sisältöä, joka ruokkii tunteitamme ja herättelee ajatteluamme. Siksi taide on erottamaton osa hyvää elämäämme.

—

Taide tai sen kokeminen ja tekeminen eivät ole salaatin lehtiä jokapäiväisessä leivässämme. Taide, sen kokeminen ja tekeminen ovat elämämme leipä, veteen piirtämämme viivan taltiointi.

Elämme aikaa, jolloin arvomme, tekomme ja päätöksemme pitkälti kumpuavat rahasta. Sellaisia pyhiksi pitämiäni asioita, kuten terveyttä, turvallisuutta ja taidetta, mitataan samoilla euromittareilla kuin kertakäyttöhyödykkeitä. Rinnastus kertakäyttöhyödykkeisiin toistuu myös tavassamme odottaa terveydeltä, turvallisuudelta ja taiteelta salamatuloksia ja kertakäyttöisiä ratkaisuja maailman ongelmiin. Terveys, turvallisuus ja taide ovat kuitenkin hitaita. Edistyäkseen ne tarvitsevat menneisyyden. Kehittyäkseen ne tarvitsevat aikaa. Ja kukoistaakseen ne tarvitsevat ylisukupolvista sitoutumista.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kuntataidetta läheisyysperiaatteella isoisästä poikaan

Julkaistu 14.9.201826.2.2022 tekijä Misi

Read Time:3 Minute, 29 Second

Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden, osa 5

Kuka tahansa meistä tarvitsee matalan kynnyksen taidetta arkeensa läheisyysperiaatteella.
Mutta erityisen tärkeätä se on niille meistä, joiden minäkuva on särkynyt tai jotka uhkaavat syrjäytyä.
Taiteen peruspalveluiden läheisyydenperiaatetta toteuttaa ensisijaisesti kunta.

Satu-Minna Suorajärvi, Isästä poikaan, 2016. Foto © Minna Sirnö.

“Jokaisella on oikeus kulttuuripalveluihin iästä, kulttuuritaustasta ja elämäntilanteesta riippumatta ja palvelut ovat luonteva osa kuntalaisten jokapäiväistä elämää.”
– Sivistyksen suunta 2025, Kuntaliiton sivistyspoliittinen ohjelma, Suomen Kuntaliitto, Helsinki 2015, s. 42

Suomen perustuslain (731/1999) 16 §:ssä määritellään sivistykselliset oikeutemme yhtä vahvoiksi kuin taloudelliset ja sosiaaliset oikeutemme. Kirjaus ei avaa selkeästi, että kyseessä on koulutuksen lisäksi kulttuuriset oikeutemme.

Mutta oletettavasti perustuslain valmistelijoiden ja siitä päättäneiden mielessä oli Suomeakin sitovan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen 27. artikla, joka antaa meille kaikille perustavanlaatuisen oikeuden tehdä ja kokea taidetta.

Suomessa perusoikeuksia arjen tasolla toteuttavat julkisen vallan työnjaossa kunnat.

#Kuntataide on verovaroin tuettua ja vielä toistaiseksi voimassa oleva lain kuntien kulttuuritoiminnasta (728/1992) ohjaamaa. Laki toteaa jo ensimmäisessä pykälässään, että “kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa.”

Tätä kuntien kulttuuritoiminnan lakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Touko-kesäkuussa lausuntokierroksella olleen opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän ehdotuksessa vahvistetaan entisestään kuntien roolia taiteen läheisyysperiaatteen vahvistajana.

Lähtökohtana on taiteellisen toiminnan edistäminen ja kaikkia koskevat yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen – paikalliset olosuhteet ja erilaiset tarpeet huomioiden. (Lähde: Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain uudistaminen, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:23, s. 11)

Työryhmän toimikausi päättyy 30.9.2018, jonka jälkeen ministeriö jatkaa lakiuudistuksen valmistelua hallituksen esitykseksi.

Valtio tukee kuntien taidetoimintaa. Mutta tuo kuntien “kulttuurieuro” eli kulttuurin osuus kuntien peruspalveluiden toteuttamiseen osoitetusta valtionosuuksista on kärsinyt vuosien varrella inflaatiota.

Ennen lakia kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009) eduskunta päätti kuntien yleisen kulttuuritoiminnan valtionsouudesta erikseen. Tuon #kuntataidevos:n yksikköhinta oli juuri ennen 3,5 euroa per asukas ja siitä maksettiin valtionosuutta kunnille n. 30 prosenttia eli n. 1 euro/asukas. Siitä siis lempi “kulttuurieuro”. (Lähde: Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain uudistaminen, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:23, s. 16)

Kun kuntien valtionosuuslaki tuli voimaan vuonna 2010, #kuntataidevos suli osaksi kuntien isoa valtionosuuspottia. Suora tuki kulttuurille muuttui samalla päättäjien ja veronmaksajien kannalta sekä läpinäkymättömäksi että selkeästi valtiovarainministeriön hallinnoimaksi.

TP2017, TA2018 ja hallituksen esitys TAE2019, 28.90 Kuntien valtionosuustuki
Lähde http://budjetti.vm.fi/
koonnut © Minna Sirnö.

Nykyään kuntien valtionosuuksista ei enää voi selkeästi erottaa, mikä osuus siitä on korvamerkitty kulttuuristen oikeuksiemme edistämiseen.

Pääministeri Sipilän hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2019 (28.90.30) paljastaa monimutkaiset laskentaperusteet ja -kaavat kuntien valtionosuusrahoitukselle. Siitä ei monen muunkaan asian tavoin aukene kaikkien kuntien, saatikka yksittäisen kunnan #kuntataidevos’in suuruus tai tuen laskentaperuste.

Kaavojen läpinäkyvyyden puutteista huolimatta on helppo ennustaa, että helpostusta taiteen lähioikeuksiemme epätasa-arvoiseen toteutumiseen ensi vuoden budjetti tuskin tuo. Vaikka nuo taiteen lähioikeutemme yhtenä vaikuttavuuden mittarina kuntien valtionosuuksille ovatkin.

2008-2014 kuntien kultturiosuus niiden käyttötalouden kustannuksista. Lähde: Kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju,
Kuntien kulttuuritoimintalaki uudistuu, 24.1.2018, Kuopio.

Yleisen valtionosuuden lisäksi Kunnat ovat yksi #kulttuurivos-saajista. Kunnat usein omistavat taidelaitoksen tilat, vuokraavat niitä eteenpäin tai avustavat taiteellista toimintaa muissa tiloissa.

Niinpä muutokset #kulttuurivos’issa vaikuttavat myös kuntien mahdollisuuksiin ylläpitää ja tukea taiteen valtakunnallisia ankkureita eli vos-teattereita, -orkestereita ja museoita.

Kunnat myös suoraan työllistävät ison joukon taiteen ammattilaisia. Kunnissa kulttuuri- ja viihdetoiminnan kuukausipalkka oli vuonna 2017 keskimäärin 2 547 uroa kuukaudessa.

Tilastokeskuksen palkkalaskelmien mukaan vuonna 2017 koko yksityisen sektorin säännöllisen työajan keskiansio oli 3 631, valtiolla 3 852 ja kunnissa 3 049 euroa. Kokonaisansioiden keskiarvo oli 3 395

Kuntien kulttuurityön hinta jää tästä selkeästi jälkeen.

Tilastokeskusken laskelmien perusteella kuntasektorilla koko kulttuuritoimialan peruspalkan keskiarvo oli vuonna 2017 kuukaudessa 2 547 euroa, esittävässä taiteessa 2 524 euroa, taidelaitoksissa 2 595 euroa, kirjastoissa 2 312 euroa ja museoissa 2 376 euroa.

Luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, mutta esimerkiksi Teatterin tiedotuskeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2017 koko teatterialan keskiansio oli 2 898 euroa kuukaudessa.

Taidetyö ja kuntataidetyö ovat edelleen huokeita työn teettäjille. Silti kaikki kuntapäättäjät eivät ole sitoutuneet tai kunnat eivät taloudellisesti kykene turvaamaan taiteen lähioikeuksimme toteutumista.

Uudessa uljaassa sivistyskunnassa maan hallituksen, eduskunnan ja kuntapäätäjien on aidosti uskallettava panostaa #kuntataidevos’iin ja suoraan taiteeseen, jotta “kaikkia koskevat yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen” toteutuvat kulttuuritoiminnasta annetun lain ja sen uudistuksen edellyttämällä tavalla.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %

Kun pyytää vähän, saa vähän. Kun antaa vähän, saa vähemmän

Julkaistu 27.8.201820.2.2022 tekijä Misi

Read Time:3 Minute, 45 Second

27.8.2018, Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden, osa 3

Valtion taidebudjetissa on vaara, että se ylläpitää taiteilijan köyhyyttä.
Taiteilija-apurahan pitäisi vastata tasoltaan korkeakoulutettujen kuukausiansioita.
Taiteilijankin sosiaaliturvaa paikataan universaaleilla, kaikkia koskevilla ratkaisuilla – ei apurahalla.

Sunna Kangas, Häpeä, 2018. Foto © Minna Sirnö.

Nykymuotoinen valtion taiteilija-apurahaa koskeva laki täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Lain alkuperäisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan
1. vähintään 100 uutta taiteilija-apurahaa,
2. pikapaikkaajana vähintään 10 % korotusta valtion taiteilija-apurahan suuruuteen,
3. pitkällä tähtäimellä valtion taiteilija-apurahan suuruuden on vastattava vähintäänkin yksityisektorin ylioppilastutkinnon saaneiden mediaanituloja,
4. perustulo / kansalaispalkka, joka antaa taiteilijoillekin universaalin perusturvan, ja
5. taiteilijoilta rohkeutta hakea enemmän ja isommin.

“When viewing the development of cultural policies in the Nordic countries, the policy of support for artists sometimes gives the impression of a citadel protected from the changing trends of wider cultural policy. One of the factors contributing to this image is the high priority given to the intrinsic value of the arts as such among the legitimating arguments of this policy area.”
– Merja Heikkinen, The Nordic Model for Supporting Artists, s. 150, TKT 26 / 2003

Laki valtion taiteilija-apurahoista on alun perin vuodelta 1969. Se tarkoituksena on ollut taata ammattitaiteilijoiden mahdollisuus tehdä työtään kokopäiväisesti.

Kuten Merja Heikkinen toteaa pohjoismaista tukimallia käsittelvässä teoksessaan, tuon tuen legitimiteetti ja sisältö on pysynyt jo 50 vuotta lähes sellaisenaan.

Mutta vuosien saatossa valtion taiteilija-apurahojen tarve ja taloudellinen merkitys ovat muuttuneet. Lisäksi ammattimaisen työn mahdollistajasta on ajoittain tullut universaalin perusturvan taiteilijan ja tieteen mentävän aukon paikkaaja, mikä ei alunperin ollut lainsäätäjien ja lakia valmistelleiden komiteoiden tarkotus.

Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Kaija Rensujeff selvitti taannoin valtion taiteilija-apurahan arvon muutoksia vuodesta 1970 vuoteen 2016. Tulos oli hälyttävä.

Vuonna 1970 valtio rahoitti ensimmäistä kertaa nykymuotoisia apurahoja. Tuolloin niiden suuruus oli selkeästi enemmän kuin silloisten kokonaisansioiden mediaani. Vaikka taiteilija-apurahojen suuruus jäikin jo 1970-luvulla selvästi jälkeen kokonaisansioiden kehityksestä, kuilu kokonaisansioiden mediaanin ja taiteilia-apurahojen välillä syveni rajusti 1990-luvulla ja on sen jälkeen jatkanut syvenemistään.

Valtiovarainministeriön TAE 2019:sta esitettään, että taiteilija-apurahan suuruus on tammi-maaliskuussa 1 709,37 euroa kuukaudessa ja loppuvuoden 1 733,37 euroa kuukaudessa (29.80.50).

Syynä kesken vuotta tapahtuvaan korotukseen on, että taiteilija-apurahoja tarkistetaan aina valtion virkamiesten palkkatarkistuksia vastaavaksi.
Kun vertaa taiteilija-apurahaa keskitulojen kehitykseen, huomaa, että viimeiset 20 vuotta ovat rapauttaneet lainlaatijoiden tavoitetta tuesta taiteellisten toimintamahdollisuuksien varmistajana.

Vuonna 2017 yksityisellä sektorilla ylioppilastutkinnon suorittaneiden mediaaniansiot olivat tilastokeskuksen mukaan 3 000 euroa kuukaudessa.

Kiitos 2000-luvun taide- ja mediakoultuspanosten, nuoret taiteilijamme ovat usein suorittaneet tutkintonsa korkeakouluissa. Silti tilastollisesti kuilu heidän ja muiden korkakoulutettujen välillä kasvaa. Sillä ykistyisellä sektorilla alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaaniansiot olivat 3 359 euroa ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden 4 347 euroa kuukaudessa (lähde: http://tilastokeskus.fi/til/yskp/2017/yskp_2017_2018-06-28_tie_001_fi.html).

Harva, siis todella harva taiteilija pääsee edes yhdeksi kuukaudeksi näiden ansioiden äärelle – ainakaan taiteellisella työllään.

Useissa tutkimuksissa (mm. Kaija Rensujeffin Taiteilija asema 2010), selvityksissä ja kyselyissä on todettu, että taiteilija-apurahoilla on vahva vaikutus siihen, pystyykö taiteilija tekemään työtään ja onko taide saatavilla ja saavutettavissamme.

Valtion taiteilija-apurahat ovat hyvin kilpailtuja.

Valtiovarainministeriön TAE2019-esityksessä kiintiöidään valtion taiteilija-apurahojen kiitiöksi 545 apurahavuotta. Luku pitää sisällään aiempina vuosina myönnetyt kolmen ja viiden vuoden apurahat.

Luku 545 näyttää olevan kiveen hakattu, sillä sitä eivät ole moneen vuoteen heilauttaneet sellaiset seikat kuin taiteilijoiden määrän kehitys tai taiteilija-apurahaa hakeneiden määrät.

Vuodelle 2018 taiteilija-apurahan sai vain joka joka yhdeksäs hakija. Eniten apurahoja saivat kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin ja näyttämötaiteen ammattilaisille. Heidän osuutensa hakijoista oli 64 prosenttia ja apurahan saajista 62 prosenttia. (lähde: http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/1179878)

Taiteen edistämiskeskus tilastoi vuosittain taiteenaloittain valtion taiteilija-apurahojen hakijoita ja saajia. Taiteenalojen kirjo on muutamassa vuodessa moninaistunut, mutta yleisenä trendinä on, että apurahan saaminen on erityisen vaikeaa kuvataiteessa ja monitaiteessa. (lähde: erityisasiantuntija Paula Karhunen, Taiteen edistämiskeskus, http://www.taike.fi/fi/apurahatilastot)

Apurahojen euromääräistä pienuutta perustellaan usein sillä, että sitä riittäisi useammalle.

Esimerkiksi Suomen Taiteilijaseuran tekemän kyselyn mukaan ammattikuvataiteilijat hakevat tyypillisimmin alle 10 000 euron apurahoja.
Kysely koskee pitkälti yksityisten säätiöiden jakamia apurahoja, mutta arvomaailmaltaan sen tulokset heijastelevat suhdetta apurahoihin yleisemminkin. Iso kysymys on on, jakaako apurahoja vähemmän monille vai enmmän harvoille.

Taiteilijaseuran kysely paljastaa taiteilijakentän solidaarisuuden toisia taiteilijoita kohtaan tai vaihtoehtoisesti epätoivon apurahan saamisen suhteen. 45 % kyselyyn vastanneista toivoo, että säätiöt jakaisivat pienempiä summia useammalle taiteilijalle. Vain 19 % toivoisi suurempia apurahoja harvemmille taiteilijoille.

Oma vastaukseni isoon kysymykseen on: kun pyytää vähän, saa vähän. Ja kun antaa vähän, saa vähemmän.

Taiteen ammattilaiset ansaitsevat kohtuullisen korvauksen työstään. Ja siihen tarvitaan yksikertaisesti nykyistä enemmän veroeuroja.

About Post Author

Misi

palaute@minnasirno.fi

http://minnasirno.fi

Happy

0 %

Sad

0 %

Excited

0 %

Sleepy

0 %

Angry

0 %

Surprise

0 %