Kategoria: Poliittinen ohjaus taiteen edistämisessä

Tutkin puolueita ja kirjoitan ajatuksiani puolueista & poliitikoista, motiiveista ja päämääristä edistää taidetta ja kulttuuria. Täältä löytyvät sekä tieteelliset kirjoitukseni että joukko muita havaintojani poliittisesta ohjauksesta taiteen edistämisestä.

Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden: kohti vuotta 2023

Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden: kohti vuotta 2023

0 0
Read Time:42 Second

Vuoden 2023 talousarvioesitys on Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa & yleisistunnossa 19.9.2022. Sitä ennen muistelona valtion taide- ja kulttuurirahoituksen kehitys vuodesta 2010 Valtiovarainministeriön esitykseen vuodelle 2023.⏬

Valtion suorat menot  M€ taiteen ja kulttuurin budjettimomentilla 29.80 ovat:

Talousarviot vuodelle 2023 (VM) ja 2022 sekä vuosien 2010–2021 toteutuma M€

 

Rahoituksesta veikkausvoittovarojen osuus on:

Veikkauksen osuus taiteen ja kulttuurin suorasta rahoituksesta 2010–2023

TP =tilinpäätös
TA = hyväksytty talousarvi0 [sisältää myös hyväksytyt lisätalousarviot] TAE = talousarvioehdotus
VM = valtiovarainministeriö

Vuosien 2020–2022 luvuissa nousu selittyy pitkälti myönnetyillä koronatuilla ja valtionosuuksiin myönnettävän rahoituksen nousulla.

Vuodesta 2020 eteenpäin näkyy selkeä siirtymä (ja sen tarve) veikkausvoittovaroista verovaroin tapahtuvaan rahoitukseen.

*huom! taiteen perusopetuksen valtionosuuksien siirrosta johtunut määrärahojen kasvu on puhdistettu vuosien 2021–2023 luvuista vertailtavuuden vuoksi.

Lähde: https://budjetti.vm.fi

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
Kohti kokonaista väitöskirjaa

Kohti kokonaista väitöskirjaa

0 0
Read Time:29 Second

Käydä kierroksillaPäivitän tälle sivulle linkit tekeillä olevaan väitöskirjaani liittyviin artikkeleihin sitä myöten, kun ne ilmestyvät. Tavoitteenani on kirjoittaa 4 artikkelia sekä tietysti väitöskirjaani liittyvän yhteenvedon.

Ensimmäinen artikkelini:

Sirnö, M. M. (2020). Taiteella on vapautensa mutta… : Taide- ja kulttuuri puolueiden ohjelmissa vuosina 1960–2019. Politiikka62(4), 324-353.
https://journal.fi/politiikka/article/view/90642?acceptCookies=1
https://doi.org/10.37452/politiikka.90642

Ilmestynyt 7.12.2020

 

Muut tutkimukseeni perustuvat artikkelit:

Sirnö, Minna (2021). Puolueet parempien ihmisten kasvattajina. Politiikasta.fi 18.3.2021.
https://politiikasta.fi/puolueet-parempien-ihmisten-kasvattajina/

Ilmestynyt 18.3.2021

 

 

 

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
Väitöskirjatyöstäni ja tutkimuksestani

Väitöskirjatyöstäni ja tutkimuksestani

0 0
Read Time:4 Minute, 19 Second

TohtorikoulussaPäivitetty 4.10.2021

Tutkimuksen tavoitteet, lähtökohdat ja relevanssi:

Tutkin artikkeliväitöskirjassani ammattimaisen taiteen ja kulttuurin edistämisen poliittista ohjausta puolueiden ohjelmissa vuosina 1960–2022.

Ammattimaisen taiteen tekemisen edistämisellä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan joko suoraan ammattitaiteilijoiden työskentelyedellytyksiin tai taideinstituutioiden ja -yhteisöjen toimintaedellytyksiin liittyvää valtion tason poliittista toimintaa.

Taide- ja kulttuuripoliittisen edunvalvonnan, taiteilijan aseman tai taiteen saatavuuden ja saavutettavuuden sijaan keskiössä ovat portinvartioiden ja päätöksentekijöiden poliittisiin ohjelmiin kirjaamat motiivit, instrumentit ja päämäärät edistää taidetta ja kulttuuria.

Lähtöhypoteesini on, että puolueiden ohjelmissaan ilmaisemilla taiteen ja kulttuurin edistämisen päämäärillä ja motiiveilla on keskeinen rooli taiteen ja taiteilijoiden toimintamahdollisuuksien kehittymisessä sekä taiteeseen ja kulttuuriin liittyvien oikeuksien, saatavuuden ja saavutettavuuden mahdollistamisessa. Mutta tuo poliittisiin ohjelmiin kirjattu edistäminen ei ole koordinoitua tai aina edes taide- ja taiteilijapolitiikasta kumpuavaa, vaan se on ajoittain alisteinen tai pelkkä työväline muun muassa sosiaalipolitiikalle, aluepolitiikalle, elinkeinopolitiikalle, innovaatiopolitiikalle ja ulkopolitiikalle.

Väitöskirjani koostuu neljästä artikkelista, joissa kussakin syvennän muutamaa ohjelma-aineistostani kumpuavaa teemaa.

Tutkimustehtävä, -ongelmat ja -kysymykset:

Tutkiessani puolueiden ohjelmiinsa kirjaamia motiiveja, instrumentteja ja tavoitteita käyn läpi seuraavia kysymyksiä: mitä, miten (poliittiset instrumentit) ja miksi (päämäärät ja motiivit) puolueet ohjelmissaan edistävät kulttuuria ammattimaista?

Tutkimusasetelma; menetelmät ja aineiston hankinta:

Tutkimukseni toteutan artikkeliväitöskirjana, joka sisältää neljä artikkelia ja niiden pohjalta tehdyn tiivistelmän. Kunkin artikkelin työstämiseen olen varannut vähintään puoli vuotta työskentelyaikaani.

”Tutkimusajanjaksoni (1960–2019) rajaus perustuu siihen, että 1960–1970-luvuilla luotiin nykyisinkin harjoitetun kulttuuri-, taide- ja taiteilijapolitiikan viitekehys (Heiskanen ym. 2015, 24–27). Vielä vuonna 2020 päätöksenteossa ja uudistushankkeissa on selkeitä yhtymäkohtia aiempiin päätöksiin, kuten Taiteen keskustoimikunnan (1967) ja Taiteen edistämiskeskuksen (2011) perustamispäätöksiin, valtion taiteilija-apurahajärjestelmän uudistuspyrkimyksiin 1960-luvulla ja 2010-luvulla, taideinstituutioiden valtionosuusjärjestelmää koskeviin päätöksiin ja uudistusesityksiin 1990-, 2010- ja 2020-luvuilla sekä taiteilijoiden eläke- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeviin päätöksiin 1960–1970-luvuilla sekä 2000-luvulla.

Tutkimusajanjakso on yhtenevä myös hyvinvointivaltion rakentamisesta paremminvointiyhteiskuntaan1 tapahtuneen politiikan painopisteen siirtymän kanssa, eli ajattelun, jossa yhteiskunnan roolina on ennen kaikkea toimia edellytysten luojana niiden takaamisen sijasta. Taide-, taiteilija- ja kulttuuripolitiikka ovat muiden politiikkasektorien tapaan olleet osa hyvinvointivaltion rakentamisprojektia ja sen kansainvälistämistä, markkinoistamista sekä osittaista purkamista. [..]

Tutkimuksessani lähden liikkeelle oletuksesta, jonka mukaan puolueet ovat tietoisesti ohjelmissaan määrittäneet suhdettaan taiteeseen ja kulttuuriin sekä ilmaisseet joko suoraan tai epäsuorasti taiteen ja kulttuurin edistämiseen liittyvät päämääränsä tai motiivinsa ja niihin liittyvät valintansa. Lähestymistapani pohjautuu hermeneuttiseen metodiin ja aineistolähtöiseen kohdeanalyysiin. Tutkin toisin sanoen sitä, mitä sanotaan, mutta aineistolähtöisessä analyysissäni olen tunnistanut myös aiempien tutkimusten vaikutuksen tulkintoihin. Siksi laadullisessa aineistolähtöisessä sisällönanalyysissäni olen myös hyödyntänyt dialogista tematisointia, jossa hermeneuttisen kehän tavoin ”empiirinen aineisto, tutkimuskohdetta koskeva kontekstuaalinen tieto”, aineiston konteksti sekä tutkimusaihetta koskevan aiemman tutkimuksen tuottama tieto ja tutkijan oma ymmärrys ovat vuoropuhelussa analyysia ja tulkintaa tehtäessä.

Tutkimuskysymykseni mukaisesti olen lisäksi motivaatio- ja argumentaatioanalyysillä tutkinut sitä, miksi sanotaan, ja siten pyrkinyt puolueiden ohjelmateksteistä löytämään, tunnistamaan ja nimeämään, mitkä ovat keskeisimmät puolueita yhdistävät pitkän aikavälin päämäärät ja motiivit taidetta ja kulttuuria edistettäessä.” (Sirnö, 2020)

Tutkimusaineistoni koostuu viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana toimineen 48 puolueen 1270 poliittisesta ohjelmasta. Vuosina 1960–2019 toimivista ja vuodesta 1969 lähtien rekisteröityjen puolueiden ohjelmista yhteensä 579:stä löytyy taide- ja kulttuurikirjauksia. Tätä aineistoa täydennän toisen, kolmannen ja neljännen artikkelini osalta vuosina 2020–2021 julkaistulla puolueohjelma-aineistolla sekä neljännen artikkelini osalta myös istuville kansanedustajille vuodenvaihteessa 2018–2019 ja viimeistään keväällä 2022 tehdyillä kyselyillä, joita täydennän kulttuuriministerien, sivistysvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsenten asiahaastatteluilla. Käyn myös läpi kahden viimeisemmän eduskuntakauden toimintaa koskevaa eduskuntamateriaalia, kuten täysistuntopuheenvuoroja, aloitteita ja äänestyskäyttäytymistä. Lisäksi hyödynnän kansanedustajamatrikkeleita.

Hyödynnän myös olemassa olevaa ja pääosin digitalisoitua poliittista aineistoa kuten hallitusohjelmat, budjetit, lakien perustelutekstit, eduskuntapöytäkirjat, lakialoitteet, lakeja valmistelevien työryhmien mietinnöt, valiokuntien mietinnöt ja lausunnot, ministeriön strategiset linjaukset, suurimpien taiteilijajärjestöjen ohjelmat ja kannanotot. Pääasialliseksi tiedon kohteeksi rajaan kuitenkin kansanedustajien ja ministerien oman toiminnan.

Tutkimusaikataulustani ja artikkeleistani:

Olen aloittanut jatko-opintoni 1.8.2018 yhteiskuntatieteiden tohtorin tutkintoa varten Jyväskylän yliopiston Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Apurahan turvin minulle mahdollistuu kokopäiväinen keskittyminen väitöskirjatyöhöni sekä samaan aineistoon perustuvan tietokirjan työstämiseen.

Ensimmäinen väitöskirjaan liittyvä artikkelini ”Taiteella on vapautensa mutta… Taide- ja kulttuuri puolueiden ohjelmissa vuosina 1960–2019” ilmestyi joulukuussa 2020 Politiikka-journaalissa (https://doi.org/10.37452/politiikka.90642). Pyrin siinä tunnistamaan ja nimeämään Suomessa vuosina 1960–2019 toimineita 48 puolueita yhdistävät pitkät linjat, päämäärät ja motiivit taidetta ja kulttuuria koskevissa kirjauksissa 1270 poliittisesta ohjelmasta.

Toinen ja kolmas artikkelini ovat jo työn alla. Tavoitteeni on, että saisin toisen artikkelini ”Kaunis valhe – oikeus tai mahdollisuus taide- ja kulttuurikontekstissä poliittisissa ohjelmissa 1960–2021” arvioitavaksi keväällä 2022.  Artikkelini teoreettinen viitekehys muodostuu seuraavista elementeistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Kolmatta artikkeliani ”Taiteilijat kansan ja aluepolitiikan palvelijoina – puolueiden suhde ammattitaiteeseen puolueiden ohjelmissa 1960–2021” pyrin saamaan arvioitavaksesi viimeistään alkusyksystä 2022. Artikkelissa käyn läpi ohjelmiin kirjattua puolueiden suhdetta taiteen vapauteen ja itseisarvoon ja taiteen ammattilaisuutteen sekä taiteilijoiden toiminnalle asetettua vastikkeellisuutta. ”Taidetta tekevien ihmisten tulisi ymmärtää, että silloin kun ihminen voi vaikuttaa positiivisesti ja rakentavasti, mutta ei sitä tee, niin hän ei kanna vastuutaan oikealla tavalla.” (Ihmisyydenpuolue 1992)

Neljäs artikkelini ”Taidepopulismi, hyvä veli ja rahapuhe ammattitaiteilijuuden edistämisessä” tulee käsittelemään taide- ja kulttuuripolitiikkaan liittyvää rakenteellista hyvä veli -järjestelmää, etäisyyden ja puuttumattomuuden periaatteita ja taiteen ja kulttuurin rahoitusta koskevia kirjauksia poliittisissa ohjelmissa. Ohjelma-aineiston lisäksi hyödynnän 2018–2019 sekä viimeistään keväällä 2022 uudelleen tekemääni kansanedustajien kysely- ja haastatteluaineistoa. Tämä artikkelini julkaistaan osana väitöskirjakoostettani.

Tavoitteenani on saada väitöskirjani tarkistettavaksi vuoden 2023 aikana tai viimeistään keväällä 2024.Väitöskirjani ohessa tarkoituksenani on kirjoittaa tietokirja puolueiden suhteesta taiteen vapauteen, itseisarvoon, saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Tietokirjan tavoiteaikataulu on vuoden 2024 syksyllä.

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
1960- ja 1970-lukujen helmiä eri puolueiden ohjelmista

1960- ja 1970-lukujen helmiä eri puolueiden ohjelmista

0 0
Read Time:1 Minute, 45 Second

1960- ja 1970-lukujen helmiä eri puolueiden ohjelmista

Poliittinen ohjaus taiteen edistämisessä, makupaloja puolueohjelmista

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 10. @Demarit kulttuuripoliittinen ohjelma, 1963: “juuri vähävaraiset jos ketkään tarvitsevat taiteen kaltaista elämän rikastuttajaa.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 4. @kokoomus‘n Poliittinen Toimintaohjelma, 1966: “Ilman sanan vapautta ei voi olla kehittyvää ja elävää kulttuuria.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 5. @kokoomus‘n politiikan lähiajan suunta, 1969: “Kulttuuri on nuoruutta suosivaa, se pitää yllä keinotekoista nuorena säilymisen pyrkimystä. Se torjuu vanhukset, vanhenemisen ja kuoleman ajatuksen.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 5. @kokoomus‘n politiikan lähiajan suunta, 1969: “Kulttuuri on nuoruutta suosivaa, se pitää yllä keinotekoista nuorena säilymisen pyrkimystä. Se torjuu vanhukset, vanhenemisen ja kuoleman ajatuksen.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 6. @kokoomus‘n lähiajan tavoiteohjelma, 1972: “Taiteiden edistämiseksi on tutkittava mahdollisuudet #taiteilijanpalkka‘järjestelmään siirtymiseen.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 7. @kokoomus‘n kuvataidepoliittinen ohjelma, 1972: “Mahdollisuuksia antautua kokonaan taiteen luomiseen on edistettävä. Taiteilijoiden oikeus ammattihenkilöille kuuluvaan elintasoon on turvattava.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 11. @Demarit kulttuuripolitiikka, 1972: “Taiteentutkimuksen on luovuttava eriarvoisuutta tukevasta ja korostavasta taidekäsityksestä, ja kiinnitettävä huomiota taidepalvelusten jakelupolitiikkaan.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 12. @Demarit kulttuuripolitiikka, 1972: “#Tutkimus‘määrärahojen osuus bruttokansantuotteesta on nostettava muiden teollisuusmaiden tasolle eli noin 2 %:iin vuoteen 1980 mennessä.” #tiedepolitiikka

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 13. @Demarit kulttuuripolitiikka, 1972: “Määräajoiksi annettavien taiteilija-apurahojen tilalle on luotava taiteilijanvirkojen järjestelmä.” #taiteilijapalkka-keskustelu

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 1. @keskusta‘n tavoitteet 1970-luvun lopulle (1976): “Erityisesti tulee kiinnittää huomiota ruuhkautumisen puristuksessa ponnistelevan suurkaupunki-ihmisen henkisen vireyden ja tasapainoisuuden elvyttämiseen.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 8. @kokoomus‘n kulttuuripoliittinen ohjelma, 1976: “Kulttuurityöntekijöiden ammattijärjestöille tulee taata vahva asema jäsenkuntaansa edustavina neuvotteluosapuolina.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 2. @keskusta kulttuuri- ja taidepoliittinen ohjelma, osat I & II (1977): “tieteet ja taiteet, on ainoa elämän ala, jolla eteenpäin pyrkiminen voi toteutua luonnonvaroja ja ekologista tasapainoa rasittamatta.”

#Poliittinenohjaus, makupaloja #taide ja #kulttuuri & #puolueohjelma‘t 3. @keskusta kulttuuri- ja taidepoliittinen ohjelma, osa III (1979): “#Teatteri‘n tulee hakeutua kouluihin, lastentarhoihin, vanhainkoteihin, varuskuntiin ja vankiloihin.” #taidetoimii#taidekuuluukaikille

 

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
Ailahtelevaa poliittista sitoutumista korkeimman hengenviljelyn edistämiseen

Ailahtelevaa poliittista sitoutumista korkeimman hengenviljelyn edistämiseen

0 0
Read Time:1 Minute, 19 Second

Nykyään ihastun sanoihin. Ihmisiin, jotka muodostavat sanoista ajatteluani
avartavia lauseita. Teksteihin, joissa sykkii sanojen monimielisyys ja maailman selitys.

Silmäni hakautuvat kerta toisensa jälkeen vuoden 1965 budjettiehdotuksen
momentin otsikkoon… “apurahat korkeimman hengenviljelyn
edistämiseen”. Noissa sanoissa piilee jotain niin ylevää sen aikaisesta poliittisesta tahtotilasta.

Olen tällä hetkellä selkeästi rakastunut siihen poliittiseen konsensukseen, joka vain muutama vuosikymmen sitten vallitsi puoluerajat ylittävänä tieteen ja taiteen arvostuksena. Sitoutumisena ”korkeimman hengenviljelyn edistämiseen”.

1960- ja 1970-lukujen poliittisesta ajattelusta kertoo jotakin, että Liberaalit halusivat kirjata kulttuuria käsittelevään ohjelmaansa vuonna 1967, että “kaikissa edistyneissä maissa katsotaan taide tieteen rinnalla osaksi korkeammanasteista yhteisöelämää.”

SDP:n vuoden 1963 kulttuuripoliittinen ohjelma  puolestaan tähtäsi siihen, että “taiteella on luonnollinen sija ihmisen jokapäiväisessä elämässä”, ja “että juuri vähävaraiset jos ketkään tarvitsevat taiteen kaltaista elämän rikastuttajaa. ”

Maalaisliiton ohjelmallisia tavoitteita 1960-luvulle olivat puolestaan toimenpiteet “tunnustettujen taiteenharjoittajien ja kyvykkäiden nuorten taiteilijoiden toimeentulon turvaamiseksi.”

SKDL:n periaateohjelmaan vuodelta 1967 kirjattiin, että tiede ja taide toteuttavat yhteiskunnallista tehtäväänsä vain täysin vapaina ja että tuon vapauden “edellytyksenä on poliittisten ja taloudellisten rajoitusten poistaminen ja torjuminen”.

Kokoomuksen poliittisessa toimintaohjelmassa vuodelta 1966 todetiin, että taide-elämän kehittyminen kytkeytyy “…pitkäjännitteiseen suunnitelmallisuuteen ja riittävään taloudelliseen tukeen”.

RKP:n poliittisessa ohjelmassa vuodelta 1964 edellytettiin, että tieteellisten laitosten saama “valtionapu ei saa aiheuttaa puuttumista niiden itsemääräämisoikeuteen eikä niiden mahdollisuuksiin toimia itsenäisesti tarkoitusperiensä hyväksi”.

Ehkä hämmentävimmän vastavoiman monen tämän päivän poliitikon ulostuloihin antaa Suomen Maaseudun Puolueen vuonna 1974  kulttuuripoliittiseen erityisohjelmaan kirjaama “SULKU KULTTUURIFASISMILLE: Väkivaltaisen kulttuurifasismin vastapainoksi on esiintuotava julkisuudessa todellisen kansanvallan olemusta ja YK:n ihm[i]soikeuksien julistuksen periaatteita”.

Milloin, oi milloin, korkeimman hengenviljelyn edistämisestä, sivistyksestä, taiteesta, tieteestä ja ihmisoikeuksista tuli politiikan marginaali ja kuplautuneiden leimakirves?

 

 

 

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
Kuntataidetta läheisyysperiaatteella isoisästä poikaan

Kuntataidetta läheisyysperiaatteella isoisästä poikaan

0 0
Read Time:3 Minute, 29 Second

Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden, osa 5

Kuka tahansa meistä tarvitsee matalan kynnyksen taidetta arkeensa läheisyysperiaatteella.
Mutta erityisen tärkeätä se on niille meistä, joiden minäkuva on särkynyt tai jotka uhkaavat syrjäytyä.
Taiteen peruspalveluiden läheisyydenperiaatetta toteuttaa ensisijaisesti kunta.

Satu-Minna Suorajärvi, Isästä poikaan, 2016. Foto © Minna Sirnö.

“Jokaisella on oikeus kulttuuripalveluihin iästä, kulttuuritaustasta ja elämäntilanteesta riippumatta ja palvelut ovat luonteva osa kuntalaisten jokapäiväistä elämää.”
– Sivistyksen suunta 2025, Kuntaliiton sivistyspoliittinen ohjelma, Suomen Kuntaliitto, Helsinki 2015, s. 42

Suomen perustuslain (731/1999)  16 §:ssä määritellään sivistykselliset oikeutemme yhtä vahvoiksi kuin taloudelliset ja sosiaaliset oikeutemme. Kirjaus ei  avaa selkeästi, että kyseessä on koulutuksen lisäksi kulttuuriset oikeutemme.

Mutta oletettavasti perustuslain valmistelijoiden ja siitä päättäneiden mielessä oli Suomeakin sitovan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen 27. artikla, joka antaa meille kaikille perustavanlaatuisen oikeuden tehdä ja kokea taidetta.

Suomessa perusoikeuksia arjen tasolla toteuttavat julkisen vallan työnjaossa kunnat.

#Kuntataide on verovaroin tuettua ja vielä toistaiseksi voimassa oleva lain kuntien kulttuuritoiminnasta (728/1992) ohjaamaa. Laki toteaa jo ensimmäisessä pykälässään, että “kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa.”

Tätä kuntien kulttuuritoiminnan lakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Touko-kesäkuussa lausuntokierroksella olleen opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän ehdotuksessa vahvistetaan entisestään kuntien roolia taiteen läheisyysperiaatteen vahvistajana.

Lähtökohtana on taiteellisen toiminnan edistäminen ja kaikkia koskevat yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen – paikalliset olosuhteet ja erilaiset tarpeet huomioiden. (Lähde: Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain uudistaminen, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:23, s. 11)

Työryhmän toimikausi päättyy 30.9.2018, jonka jälkeen ministeriö jatkaa lakiuudistuksen valmistelua hallituksen esitykseksi.

Valtio tukee kuntien taidetoimintaa. Mutta tuo kuntien “kulttuurieuro” eli kulttuurin osuus kuntien peruspalveluiden toteuttamiseen osoitetusta valtionosuuksista on kärsinyt vuosien varrella inflaatiota.

Ennen lakia kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009) eduskunta päätti kuntien yleisen kulttuuritoiminnan valtionsouudesta erikseen. Tuon #kuntataidevos:n yksikköhinta oli juuri ennen 3,5 euroa per asukas ja siitä maksettiin valtionosuutta kunnille n. 30 prosenttia eli n. 1 euro/asukas. Siitä siis lempi “kulttuurieuro”. (Lähde: Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain uudistaminen, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:23, s. 16)

Kun kuntien valtionosuuslaki tuli voimaan vuonna 2010, #kuntataidevos suli osaksi kuntien isoa valtionosuuspottia. Suora tuki kulttuurille muuttui samalla päättäjien ja veronmaksajien kannalta sekä läpinäkymättömäksi että selkeästi valtiovarainministeriön hallinnoimaksi.

TP2017, TA2018 ja hallituksen esitys TAE2019, 28.90 Kuntien valtionosuustuki
Lähde http://budjetti.vm.fi/
koonnut © Minna Sirnö.

Nykyään kuntien valtionosuuksista ei enää voi selkeästi erottaa, mikä osuus siitä on korvamerkitty kulttuuristen oikeuksiemme edistämiseen.

Pääministeri Sipilän hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2019 (28.90.30) paljastaa monimutkaiset laskentaperusteet ja -kaavat kuntien valtionosuusrahoitukselle. Siitä ei monen muunkaan asian tavoin aukene kaikkien kuntien, saatikka yksittäisen kunnan #kuntataidevos’in suuruus tai tuen laskentaperuste.

Kaavojen läpinäkyvyyden puutteista huolimatta on helppo ennustaa, että helpostusta taiteen lähioikeuksiemme epätasa-arvoiseen toteutumiseen ensi vuoden budjetti tuskin tuo. Vaikka nuo taiteen lähioikeutemme yhtenä vaikuttavuuden mittarina kuntien valtionosuuksille ovatkin.

2008-2014 kuntien kultturiosuus niiden käyttötalouden kustannuksista. Lähde: Kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju,
Kuntien kulttuuritoimintalaki uudistuu, 24.1.2018, Kuopio.

Yleisen valtionosuuden lisäksi Kunnat ovat yksi #kulttuurivos-saajista. Kunnat usein omistavat taidelaitoksen tilat, vuokraavat niitä eteenpäin tai avustavat taiteellista toimintaa muissa tiloissa.

Niinpä muutokset #kulttuurivos’issa vaikuttavat myös kuntien mahdollisuuksiin ylläpitää ja tukea taiteen valtakunnallisia ankkureita eli vos-teattereita, -orkestereita ja museoita.

Kunnat myös suoraan työllistävät ison joukon taiteen ammattilaisia. Kunnissa kulttuuri- ja viihdetoiminnan kuukausipalkka oli vuonna 2017 keskimäärin 2 547 uroa kuukaudessa.

 

Tilastokeskuksen palkkalaskelmien mukaan vuonna 2017 koko yksityisen sektorin säännöllisen työajan keskiansio oli 3 631, valtiolla 3 852 ja kunnissa 3 049 euroa. Kokonaisansioiden keskiarvo oli 3 395

Kuntien kulttuurityön hinta jää tästä selkeästi jälkeen.

Tilastokeskusken laskelmien perusteella kuntasektorilla koko kulttuuritoimialan peruspalkan keskiarvo oli vuonna 2017 kuukaudessa 2 547 euroa, esittävässä taiteessa 2 524 euroa, taidelaitoksissa 2 595 euroa, kirjastoissa 2 312 euroa ja museoissa 2 376 euroa.

Luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, mutta esimerkiksi Teatterin tiedotuskeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2017 koko teatterialan keskiansio oli 2 898 euroa kuukaudessa.

Taidetyö ja kuntataidetyö ovat edelleen huokeita työn teettäjille. Silti kaikki kuntapäättäjät eivät ole sitoutuneet tai kunnat eivät taloudellisesti kykene turvaamaan taiteen lähioikeuksimme toteutumista.

Uudessa uljaassa sivistyskunnassa maan hallituksen, eduskunnan ja kuntapäätäjien on aidosti uskallettava panostaa #kuntataidevos’iin ja suoraan taiteeseen, jotta “kaikkia koskevat yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen” toteutuvat kulttuuritoiminnasta annetun lain ja sen uudistuksen edellyttämällä tavalla.

 

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
Kun pyytää vähän, saa vähän. Kun antaa vähän, saa vähemmän

Kun pyytää vähän, saa vähän. Kun antaa vähän, saa vähemmän

0 0
Read Time:3 Minute, 45 Second

27.8.2018, Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden, osa 3

Valtion taidebudjetissa on vaara, että se ylläpitää taiteilijan köyhyyttä.
Taiteilija-apurahan pitäisi vastata tasoltaan korkeakoulutettujen kuukausiansioita.
Taiteilijankin sosiaaliturvaa paikataan universaaleilla, kaikkia koskevilla ratkaisuilla – ei apurahalla.

Sunna Kangas, Häpeä, 2018.
Sunna Kangas, Häpeä, 2018. Foto © Minna Sirnö.

Nykymuotoinen valtion taiteilija-apurahaa koskeva laki täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Lain alkuperäisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan
1. vähintään 100 uutta taiteilija-apurahaa,
2. pikapaikkaajana vähintään 10 % korotusta valtion taiteilija-apurahan suuruuteen,
3. pitkällä tähtäimellä valtion taiteilija-apurahan suuruuden on vastattava vähintäänkin yksityisektorin ylioppilastutkinnon saaneiden mediaanituloja,
4. perustulo / kansalaispalkka, joka antaa taiteilijoillekin universaalin perusturvan, ja
5. taiteilijoilta rohkeutta hakea enemmän ja isommin.

“When viewing the development of cultural policies in the Nordic countries, the policy of support for artists sometimes gives the impression of a citadel protected from the changing trends of wider cultural policy. One of the factors contributing to this image is the high priority given to the intrinsic value of the arts as such among the legitimating arguments of this policy area.”
– Merja Heikkinen, The Nordic Model for Supporting Artists, s. 150, TKT 26 / 2003

Laki valtion taiteilija-apurahoista on alun perin vuodelta 1969. Se tarkoituksena on ollut taata ammattitaiteilijoiden mahdollisuus tehdä työtään kokopäiväisesti.

Kuten Merja Heikkinen toteaa pohjoismaista tukimallia käsittelvässä teoksessaan, tuon tuen legitimiteetti ja sisältö on pysynyt jo 50 vuotta lähes sellaisenaan.

Mutta vuosien saatossa valtion taiteilija-apurahojen tarve ja taloudellinen merkitys ovat muuttuneet. Lisäksi ammattimaisen työn mahdollistajasta on ajoittain tullut universaalin perusturvan taiteilijan ja tieteen mentävän aukon paikkaaja, mikä ei alunperin ollut lainsäätäjien ja lakia valmistelleiden komiteoiden tarkotus.

Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Kaija Rensujeff selvitti taannoin valtion taiteilija-apurahan arvon muutoksia vuodesta 1970 vuoteen 2016. Tulos oli hälyttävä.

Vuonna 1970 valtio rahoitti ensimmäistä kertaa nykymuotoisia apurahoja. Tuolloin niiden suuruus oli selkeästi enemmän kuin silloisten kokonaisansioiden mediaani. Vaikka taiteilija-apurahojen suuruus jäikin jo 1970-luvulla selvästi jälkeen kokonaisansioiden kehityksestä, kuilu kokonaisansioiden mediaanin ja taiteilia-apurahojen välillä syveni rajusti 1990-luvulla ja on sen jälkeen jatkanut syvenemistään.

Valtiovarainministeriön TAE 2019:sta esitettään, että taiteilija-apurahan suuruus on tammi-maaliskuussa 1 709,37 euroa kuukaudessa ja loppuvuoden 1 733,37 euroa kuukaudessa (29.80.50).

Syynä kesken vuotta tapahtuvaan korotukseen on, että taiteilija-apurahoja tarkistetaan aina valtion virkamiesten palkkatarkistuksia vastaavaksi.
Kun vertaa taiteilija-apurahaa keskitulojen kehitykseen, huomaa, että viimeiset 20 vuotta ovat rapauttaneet lainlaatijoiden tavoitetta tuesta taiteellisten toimintamahdollisuuksien varmistajana.

Vuonna 2017 yksityisellä sektorilla ylioppilastutkinnon suorittaneiden mediaaniansiot  olivat tilastokeskuksen mukaan 3 000 euroa kuukaudessa.

Kiitos 2000-luvun taide- ja mediakoultuspanosten, nuoret taiteilijamme ovat usein suorittaneet tutkintonsa korkeakouluissa. Silti tilastollisesti kuilu heidän ja muiden korkakoulutettujen välillä kasvaa. Sillä ykistyisellä sektorilla alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaaniansiot olivat 3 359 euroa ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden 4 347 euroa kuukaudessa (lähde: http://tilastokeskus.fi/til/yskp/2017/yskp_2017_2018-06-28_tie_001_fi.html).

Harva, siis todella harva taiteilija pääsee edes yhdeksi kuukaudeksi näiden ansioiden äärelle – ainakaan taiteellisella työllään.

Useissa tutkimuksissa (mm. Kaija Rensujeffin Taiteilija asema 2010), selvityksissä ja kyselyissä on todettu, että taiteilija-apurahoilla on vahva vaikutus siihen, pystyykö taiteilija tekemään työtään ja onko taide saatavilla ja saavutettavissamme.

Valtion taiteilija-apurahat ovat hyvin kilpailtuja.

Valtiovarainministeriön TAE2019-esityksessä kiintiöidään valtion taiteilija-apurahojen kiitiöksi 545 apurahavuotta. Luku pitää sisällään aiempina vuosina myönnetyt kolmen ja viiden vuoden apurahat.

Luku 545 näyttää olevan kiveen hakattu, sillä sitä eivät ole moneen vuoteen heilauttaneet sellaiset seikat kuin taiteilijoiden määrän kehitys tai taiteilija-apurahaa hakeneiden määrät.

Vuodelle 2018 taiteilija-apurahan sai vain joka joka yhdeksäs hakija. Eniten apurahoja saivat kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin ja näyttämötaiteen ammattilaisille. Heidän osuutensa hakijoista oli 64 prosenttia ja apurahan saajista 62 prosenttia.  (lähde: http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/1179878)

Taiteen edistämiskeskus tilastoi vuosittain taiteenaloittain valtion taiteilija-apurahojen hakijoita ja saajia. Taiteenalojen kirjo on muutamassa vuodessa moninaistunut, mutta yleisenä trendinä on, että apurahan saaminen on erityisen vaikeaa kuvataiteessa ja monitaiteessa. (lähde: erityisasiantuntija Paula Karhunen, Taiteen edistämiskeskus, http://www.taike.fi/fi/apurahatilastot)

Apurahojen euromääräistä pienuutta perustellaan usein sillä, että sitä riittäisi useammalle.

Esimerkiksi Suomen Taiteilijaseuran tekemän kyselyn mukaan ammattikuvataiteilijat hakevat tyypillisimmin alle 10 000 euron apurahoja.
Kysely koskee pitkälti yksityisten säätiöiden jakamia apurahoja, mutta arvomaailmaltaan sen tulokset heijastelevat suhdetta apurahoihin yleisemminkin. Iso kysymys on on, jakaako apurahoja vähemmän monille vai enmmän harvoille.

Taiteilijaseuran kysely paljastaa taiteilijakentän solidaarisuuden toisia taiteilijoita kohtaan tai vaihtoehtoisesti epätoivon apurahan saamisen suhteen. 45 % kyselyyn vastanneista toivoo, että säätiöt jakaisivat pienempiä summia useammalle taiteilijalle. Vain 19 % toivoisi suurempia apurahoja harvemmille taiteilijoille.

Oma vastaukseni isoon kysymykseen on: kun pyytää vähän, saa vähän. Ja kun antaa vähän, saa vähemmän.

Taiteen ammattilaiset ansaitsevat kohtuullisen korvauksen työstään. Ja siihen tarvitaan yksikertaisesti nykyistä enemmän veroeuroja.

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
Kukaan ei synny kukkahatuksi

Kukaan ei synny kukkahatuksi

0 0
Read Time:2 Minute, 28 Second
Elisa Karppanen, Lemon Tree, 2017.
Elisa Karppanen, Lemon Tree, 2017. Foto © Minna Sirnö.

20.8.2018, Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden, osa 2

Ihmisenä kasvaminen edellyttää jokapäiväisiä kosketuspintoja taiteeseen.
Ihmisen on alati altistuttava taiteelle ymmärtääkseen itseään ja ympäröivää maailmaansa.
Taide kuuluu julkisiin tiloihin, päiväkoteihin, kouluihin, sairaloihin, kauppoihin, asuinkortteleihin, palvelutaloihin.

Pääministeri Sipilän hallitusohjelma kesältä 2015 sisälsi 26 kärkihanketta, joiden toteuttamiseen se sitoutui miljardin euron panoksella.

Herkullinen ajatus kärkihankkeissa oli yhdistää aika-ajoin vahvasti sektorirajoistaan ylläpitävien ministeriöiden työpanosta yhteisiin hankkeisiin. Herkulliseksi asian mielestäni teki se, että ihminen on kokonaisuus, jonka tarpeet ylittävät tsaarinaikuiset hallintorajat.

Osaamisen ja koulutuksen osuudeksi kärkihankerahoituksesta sovittiin 300 miljoonaa euroa.

Yksi opetus- ja kulttuuriministeriölle sovituista kärkihankkeista liittyi taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantamiseen. Sen tavoitteena oli edistää kulttuuria osaksi lasten ja nuorten arkea sekä lisätä taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta laajentamalla prosenttiperiaatetta taide- ja kulttuurisisältöisten hyvinvointipalveluiden hankintaan sosiaali- ja terveyssektoreille.

Prosenttiperiaatteen laajentamiseen liittyvän kehittämishankerahoituksen päätöksistä vastasi Taiteen edistämiskeskus. Hankerahaa jaettiin vuosina 2016 – 2018 Taiken kautta yhteensä 1,1 miljoonaa euroa.

Kukaan ei synny kukkahatuksi. Mutta taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta edistämällä taiteen kokemisemme arkipäiväistyy ja kynnys kokea taidetta oma-aloitteisesti alentuu.

Siksi taiteen ja kulttuurin kärkihanke tavoitteli jotain sellaista, mitä kannatan. Kannatan ajatusta siitä, että taide ja sen kokeminen kuuluvat meistä kaikille. Ajatusta, että valtiolla on vahvempi rooli kulttuuristen oikeuksiemme toteutumisessa. Ajatusta, ettei kulttuuristen oikeuksiemme edistäminen rajoitu vain kulttuuriministeriön tehtäväksi.

Mutta vuoden 2019 talousarvioesityksissä kärkihankkeet päättyvät kuin seinään. Maininta “Kärkihankerahoituksen päättyminen” toistuu pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiosuudessa kymmenen kertaa.

Silti budjettikirjauksissa kärkihankkeiden tulosten oletetaan jalostuvan ja jalkautuvan.

Esimerkiksi vuoden 2019 talousarvioehdotusten 29.80 Taide ja kulttuuri -osan yhtenä tuloksellisena tavoitteena on, että taide-, kulttuuri- ja kirjastopalveluja on saatavilla eri väestöryhmien tarpeisiin ja palvelujen käyttö pysyy vähintään vakiintuneella tasolla.

Työvälineeksi tähän valmistellaan vuoden 2019 aikana “esitys siitä, miten koulupäivän yhteydessä tapahtuva harrastaminen saataisiin koskemaan kaikkia peruskoululaisia ja miten varhaiskasvatus voisi nykyistä enemmän tukea lasten kulttuurikompetenssin vahvistamista kärkihankekauden päättymisen jälkeen” (lähde: OKM Tae2019).

Lisäksi tavoitteena on, että “hyvinvointia ja terveyttä edistävä taide- ja kulttuuripalvelutoiminta vakiintuu osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa”. Työkaluksi tähän on “taiteen prosenttiperiaatteen laajentamisen kärkihankkeenasiantuntijatyöryhmän esittämien jatkotoimenpiteiden toteutuminen” (lähde: OKM Tae2019). Tekijä näiden kärkihanketavoitteiden toteuttamiseen lienee opetus- ja kulttuuriministeriö.

Vuoden 2019 talousarvioesityksissä taiteen ja kulttuurin saavutettavuuteen liittyvän kärkihankkeen toimenpiteitä tuetaan osana opetus- ja kulttuuriministeriön Muita avustuksia -osuutta (29.80.50).

Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden edistämisen ja prosenttitaiteen periaatteen laajentamisen toteuttaminen kisaavat muun muassa rauhantyön valtakunnallisten järjestöjen toiminnan, Ihmisoikeusliiton, Bulevardin Teatteriyhdistyksen, kulttuuripolitiikan tutkimus-, selvitys- ja kehittämishankkeisiin liittyvien avustusten kanssa samasta 840 000 euron valtionavustuksesta.  Taide- ja kulttuuripolitiikan tutkimus-, selvitys- ja tiedotustoimintaa rahoitetaan myös veikkausvoittovaroista (29.80.52)

Tyhjästä on kulttuuribudjetissa ilmeisesti pakko nyhjäistä. Sillä:

Taiteen ja kulttuurin saatavuuteen liittyvän kärkihankkeen edistämistavoite koskee siis meitä kaikkia. Mutta vuoden 2019 budjettikirjausten oletus ilmeisesti on, ettei hyvien kärkihankekokemusten siirtäminen osaksi peruskoulua ja varhaiskasvatusta tai sosiaali- ja terveydenhuoltoa vaadi  kovinkaan monta euroa.

Harmi. Olisimme ansainneet enemmän.

 

 

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %

Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden

0 0
Read Time:23 Second

9.8.2018

Kerään elo-lokakuussa ajatuksiani valtion roolista taiteen ja kulttuurin rahoittajana Kulttuuribudjetista muutaman promillen tähden -otsikon alle.

Olen viettänyt useita tunteja vertailemalla lempparibestsellerin uusimman painoksen kahden eri tekijän luonnosta. Sekä opetus- ja kulttuuriministeriö että valtiovarainministeriö julkaisivat elokuussa 2018 omat versionsa valtion vuoden 2019 budjetista.

Pääkiinnostukseni kohdistuu kulttuuribudjettiin.

Lasken kulttuuribudjettiin tässä vain sen osan kulttuurin rahoituksesta, joka löytyy valtion talousarviosta kohdasta 29.80.

Sen lisäksi valtio osallistuu mm. kuntien valtionosuuksissa kuntien kulttuuritoimen ja taiteen perusopetuksen rahoitukseen.

 

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %