Claes Andersson: Eurooppa tarvitsee yhteistyökykyisiä parlamentaarikkoja

Lauantai 18.4.2009 klo 9:00

Eurooppa-vastaisuudessaan näkyvin ja populistisin poliitikko Timo Soini vastasi televisiossa kysymykseen "Mainitse jotain myönteistä EU:ssa" näin: "Jos jotain myönteistä pitää mainita, niin onhan se merkinnyt rauhaa Euroopassa yli puolen vuosisadan".

Sellainen pikkuseikka, Soinin mukaan, kuin rauhantakaaminen! Ehkä Soinin slogani "Missä EU siellä ongelma" tulisikin muuttaa muotoon "Missä EU siellä rauha!"

Sopisi muuten hyvin Minna Sirnön tunnuslauseeksi tulevissa EU-vaaleissa.

Viime kevään äänestys Eduskunnassa Lissabonin sopimuksesta jakoi kansanedustajat niihin, jotka vastustavat eurooppalaista yhteistyötä ja näkevät jotain "vasemmistolaista" itse EU:n vastustamisessa, kaikissa käänteissä. Lissabonin sopimus on niin laaja ja sisältää niin paljon asioita, että siitä on helppo löytää kymmeniä perusteita sekä vastustamaan että puoltamaan EU:n toimintaa.

Itse asiassa äänestys koski suhtautumistamme eurooppalaiseen yhteistyöhön. Vasemmistoliitossa Minna Sirnö kuului niihin viiteen Vasemmistoliiton kansanedustajaan, jotka äänestivät perussopimuksen puolesta ja suhtautuvat myönteisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Tämä ei tietenkään merkitse, ettei EU:ssa olisi paljon ongelmia, liikaa byrokratiaa, liikaa oikeistolaisuutta, liikaa salailua ja liian vähän tasa-arvoa, liian vähän läheisyyttä ihmisten arkeen ja liian vähän oikeata tietoa EU:n toiminnasta ja päätöksenteosta yleensäkin.

Tämä ei silti ole mikään peruste EU:n toiminnan vastustamiselle. Se on päinvastoin haaste vasemmistolle korjata epäkohdat ja muuttaa EU:ta demokraattisemmaksi, avoimemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi.

Kun itse olin kulttuuriministerinä vuosina 1995 - 98 sain kokea EU:n sekä nurjat että myönteiset puolet ministerineuvoston kokouksissa. Kokoukset olivat usein pitkiä ja uuvuttavia - pitihän kaikista asioista löytyä yksimielisyyttä ennen kuin päätöksiä voitiin tehdä. Samalla koin hyvin konkreettisesti että tässä istuu nyt jäsenvaltioiden ministerit ja heidän avustajansa saman pöydän ympäri hakemassa yhteisiä ratkaisuja ja kompromisseja.

Pohdin, mikä olisi ollut vaihtoehto: se olisi ollut yhteisen pohdinnan ja kompromissien puuttuminen ja ajautuminen yhä syvempiin vastakkainasetteluihin ja keskinäisen luottamuksen heikkenemiseen. Jos hankala päätöksenteko on yhteistoiminnan hinta, olkoon! Se on sovinnosta ja luottamuksesta pieni hinta!

Minusta tuli kokemukseni kautta EU:n ja eurooppalaisen yhteistyön vankka kannattaja!

Kirjoittaja on kirjailija, psykiatri, pianisti ja Vasemmistoliiton entinen puheenhohtaja, ministeri ja kansanedustaja Claes Andersson