Merja Kyllönen: Kadonneen maalaisjärjen metsästys

Torstai 12.11.2009 klo 9:00

Kuluneen kesän aikana on kaikessa hiljaisuudessa edelleen käyty monenlaisia kamppailuja terveen järjen voitosta, mutta pikkuhiljaa olen tullut siihen tulokseen, että sitä minkä on virkamies valtionhallinnosta vääntänyt, sitä älköön poliittinen koneisto miksikään muuttako. Ja kukahan tällaisessa menettelyssä lienee voittaja? No, eivät ainakaan kansalaiset ja virkamiesrattaan vaikutuspiiriin joutuneet toimijat.

Kun näin kesällä uutisen, jossa kerrottiin, että Suomen vankilat ovat kriisissä, on pulaa vankipaikoista ja henkilöstöstä, niin en voinut välttyä vetämästä aamupuuroa henkeeni. Näin siksi, että jutussa kuvattiin oikeusministerin kertoneen, Vaasan vankilavierailulla, vankeinhoidon olevan kriisissä tilanahtauden ja henkilöstöpulan vuoksi ja kuitenkin samaan aikaan toimivasta vankilasta Vaalan Pelsolta lakkautetaan paikkoja ja henkilöstömäärää ajetaan alas.

Niin pitkä välimatka ei liene esimerkiksi Vaasan vankilan ja Pelson välillä, etteikö vankien järkevää sijoittelua voida tehdä, mutta koska päätökset Pelson vankipaikkojen vähentämisestä on kirjattu, niin muutoksille ei näytä juurikaan olevan sijaa. Kyselin kesällä, että olisiko syytä nyt kaiken järjen mukaisesti harkita supistamis/lakkauttamispäätöksen jäädyttämistä ja asettaa ulkopuolinen tarkastaja tutkimaan Rikosseuraamusviraston tilaa, sekä vankeinhoidon tulevaisuutta?

Ministeri Luhtanen asetti aikoinaan selvitysmiehen (Jukka Wuolijoki) tutkimaan miksi rahat eivät riitä vankeinhoidossa ja hän löysikin 28 epäkohtaa. Sitten tuli vaalit ja uudet tuulet puhalsivat jälleen. On sanottava, ettei päättäjänä järkeeni enää mahdu, mihin tässä maassa ollaan vankeinhoidon osalta menossa.

Toimivan yksikön paikkoja ajetaan alas ja kuitenkin tiedossa on, että rahaa pitäisi olla toisten yksiköiden remontteihin miljoonasotalla, ennen kuin asiat olisivat kunnossa. Hölmölän väki kantoi säkillä valoa pimeyteen, joten me teemme samaa perässä.

Kainuusta ei ole koskaan ollut pitkä matka minnekään, mutta Kainuuseen näkyy muusta Suomesta olevan niin pitkä matka, että ennemmin pannaan toimintakykyisestä yksiköstä henkilöstöä pihalle, kuin sijoitetaan vankeja olemassa oleviin ja toimiviin tiloihin. Säästösyistä sanotaan Vaasan vankilassa olevan liikaa vankeja pienissä tiloissa ja väkeä liian vähän ja toisaalla olisi tilaa ja henkilöstöä, mutta toimintaa pitää ajaa alas, kun säästöjä haetaan lisää ja lisää.

Missä tulee järjen rajat vastaan, vai onko niitä olemassakaan, kuka tämän koiran häntää heiluttaa, vai onko vankeinhoidossa edes päätä tai häntää. Maalaisjärjellä ja arjen elämää ymmärtäen alkaa näyttää siltä, että vankeinhoidon johtoportaassa olisi tilaa niittokoneelle ja viikatteelle, jotta järki saataisiin kaivettua toiminnassa esille.

Pikkupomoa toisensa päälle näytetään organisaatioon rakennetun, mutta tekeville käsille ei uudistuksessa ole tilaa. Vähemmälläkin johdolla selviää, kunhan käytännön kenttä on kunnossa ja ihmiset tietävät minne vankeinhoidon tie oikein on suunnattu. Sähköpannat ja elektroninen ohjausko lie se inhimillinen tie pois rikosten polulta, tiedä häntä.

Mielenterveyspalveluiden vapaus on yhteiskunnassa nähty - pahoinvointi vain lisääntyy vuosi vuodelta. Vankeinhoidon vapaus näyttää suuntaavan samoille urille - olisiko tarvetta katsoa ensin peruutuspeiliin ennen kuin ajamme, taustapeilistä tapahtuvan ohjauksen vieminä, ojasta allikkoon.

Seuraavassa jaksossa voimmekin löytää lisää mielenkiintoisia hankkeita a la valtion tuottavuusohjelma. Miten olisi lähimmän partion malli ja rajavartiolaitoksen alhaiset määrärahat. Malli toimii, mutta vain toteuttajien palkkoihin ei taida löytyä enää budjetista rahaa.

Kirjoittaja on kainuulainen kansanedustaja, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Merja Kyllönen