E. Raudi: Ostan - pietarilaisia mielteitä

Perjantai 9.10.2009 klo 14:45

Я ПОКУПАЮ - pietarilaisia mielteitä

Leningradissa totuus löytyi Pravdasta. Nyt Pietarin totuus on joka kuukausi ilmestyvässä yli sadan sivun Я ПОКУПАЮssa. Siinä on kiiltävälle paperille painettuna mainosta mainoksen perään ja kyllähän se niin on, että viisimiljoonainen Pietari hemmottelee vaativaa kuluttajaa paljon enemmän kuin peräkylämme Helsinki saati uneliaat Turku ja Tampere.

Mutta huomatkaa, Ja Pokupaju eli "Minä ostan" ei suinkaan karta luokkataistelua. Lokakuun numerossa naisten kyrassieerimallisissa nahkasaappaissa Louis Vuitton saa vastaansa Christian Louboutinin. Kun kyseessä ovat naisten ботфорти, et voi jättäytyä puolueettomaksi humanistiksi. Kenen saappaissa seisot?

Brezhnevin aikaan SKP julisti, että kapitalismin kriisi kärjistyy kärjistymistään ja se ulottuu talouden, politiikan ja moraalin alueille. Nyt Pietarissa kriisi näkyy ainakin siinä, että Ja Pokupajussa on sivuja enää 120 eikä yli 200.

Lenin-museossa, tai pikemminkin poliittisen historian museossa, joka sijaitsee lähellä Pietarin moskeijaa, on juuri nyt näyttely Puolan viimeisimmästä jaosta. Kuvin ja tekstein kerrotaan, miten Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa jakoivat Puolan. Molotovin ja Ribbentropin sopimuksen jälkeen Saksa hyökkäsi 1.9.1939 lännestä ja Neuvostoliitto pari viikkoa myöhemmin idästä. Niinpä sitten aseveljien yhteisparaatin silloisessa puolalaisessa Brestissä vastaanottivat saksalainen kenraali Guderian ja neuvostoliittolainen kombrig Krivoshein. Jos Wienin kongressin ratkaisu lasketaan mukaan, niin kyse oli Puolan viidennestä jaosta.

Nevan valtakadulla olevassa Dom knigin talossa eli entisessä Singerin talossa on kahvila kirjakaupan toisessa kerroksessa. Café Singeristä on ihanat näkymät Nevan valtakadulle ja Kazanin katedraaliin. Vaikka ei kirjoja ostaisikaan, kahvilaan kannattaa poiketa capuccinolle ja miksei syömään pelmeniannoksenkin sekä siinä samalla katselemaan valtakadun vilinää.

Poistuessani kahvilasta käväisin myös kirjakaupan kellarikerroksessa, jossa on mm. oikeusalan kirjallisuutta. Siellä satuin havaitsemaan Venäjän asevoimien yleisesikunnan alaisen Sota-akatemian dosentin, Tatjana Gratshevan kirjan. Kirjan nimi oli Святая Русь против Хазарии eli "Pyhä Venäjä Hasariaa vastaan". Kirjaa lukematta ei tietenkään saisi mielipidettä muodostaa, mutta pikainen silmäily sai minut vakuuttumaan, että tämä dosentti se taitaa olla puhdasverinen antisemiitti. – Kullakin maalla on dosenttinsa, jonka julkinen toiminta herättää kysymyksiä.

Eikä Gratsheva ole suinkaan ainoa tämän lajin oppinut Venäjällä. Viime huhtikuussa Pietarin poliisiakatemiasta passitettiin protestien jälkeen eläkkeelle kahdeksankymppinen professori. Tämä neropatti oli selittänyt historian oppikirjassaan Trotskin maailman juutalaispiirien pääedustajaksi, joka pyrki tekemään venäläisistä "valkoisia neekereitä". Miliisiakatemia veti oppikirjan pois käytöstä ja tuhosi painoksen.

Juutalaisvastaisuutta väreilee Venäjän pinnan alla, enkä nyt tarkoita esimerkiksi pääministeri Netanjahun hallituksen siirtokuntapolitiikan perusteltua arvostelua.

E. Raudi - nimimerkki, joka kokee olevansa juureton kosmopoliitti