Merja Kyllönen: Ikääntymisen onni ja autuus?

Keskiviikko 28.10.2009 klo 9:00

Useimmat meistä ajattelevat, että saisinpa terveen vanhuuden, pärjäisin omillani mahdollisimman pitkään ja saisin elää itsenäistä elämää. Kuitenkaan läheskään kaikki meistä eivät saa osakseen aktiivista vanhuutta, vaan sairauksien ja ajan runtelema keho päättää toisin, usein jopa vastoin pääkopan toiveita.

Olen usein miettinyt, että mikä viisaus elää siinä, jotta lainsäädäntö evää yli 65-vuotiaalta kuntoutuksen, kun juuri vanhenemisen edetessä, jokainen meistä tarvitsisi edes jossain määrin toimintakykyä ylläpitävää ja omaehtoiseen liikkumiseen kannustavaa kuntoutusta. Varsinkin monisairaiden kohdalla kuntoutus olisi elintärkeä keino turvata itsenäisen elämän jatkuminen, ilman varhaista joutumista laitoshoitoon.

Rahahan se hyvin pitkälti toimii konsulttina ja sanelee tämänkin lainsäädännön perustan, mutta merkillistä on, ettei haluta nähdä kuntoutuksen laajakantoista yhteiskunnallista merkitystä myös ikääntyvien kohdalla, kun koko ajan suureen ääneen huudetaan kotona asumisen autuutta ja ihmisten omatoimista selviytymistä. On surullista vuosi toisensa jälkeen koettaa saada rahoitusta budjettiin ja kuulla samat perustelut miksei asiaa voida laittaa kuntoon.

Maksaa liikaa, ei perusteltua, työikäiset ensin ja niin edelleen. Työikäisten kuntoutus on tärkeä asia, mutta kansantalouden kannalta on kestämätöntä, ettei myös ikääntyvän väestön selviytymistä ja aktivointia nähdä merkityksellisenä. Uskon, että moni murtuma jäisi syntymättä ja moni pitkäaikaissairas saisi elää inhimillisemmän ja turvatumman vanhuuden. 

Minulle inhimillinen ja turvattu vanhuus ei tarkoita hellan sulakkeiden poistamista sähkötaulusta ja lukitsemista päiväksi neljän seinän sisälle niin, että joku käy pari kertaa ja tuo ruoan tai jakaa lääkkeet. Inhimillisyys on poissa silloinkin, kun täytyy pelätä oman ja läheisten selviytymisen puolesta joka päivä ja joka yö. Lähimmäisenrakkaus on kadonnut, kun dementoituneen osalle ei mahdollisteta sairaalakäyntiä tai hänen vaivojaan vähätellään ja sanotaan kaiken liittyvän Alzheimerin tautiin, vaikka yhdessä yössä olisi kadonnut 30 vuotta elämästä.

Mieleesi voi tulla kysymys – ovatko esimerkit arjen elämästä? Kyllä, valitettavasti hyvinvointi – Suomesta suoraan. Paljon on tehty vanhustenhoidon ja ikääntyvien elämänlaadun parantamiseksi, mutta paljon on vielä tehtävää. Raha ratkaisee liian usein ja menee ohi ihmisyydestä. Mahdollisuuksia on, tekijöitä ja paikkoja on, mutta kukkaronnyörit ovat useimmiten suurimpana esteenä järkevän ja kestävän ratkaisun tekemiseen.

Kaikista meistä ei ole elämään omassa kodissaan turvattua elämää, eikä kaikista meistä ole selviytymään ilman uutta mahdollisuutta päästä asumaan esimerkiksi palveluasunnossa tai hoitokodissa. Raha ei saisi ratkaista silloin, kun on kyse ihmisistä, jotka rakensivat ja raivasivat tämän maan. He ovat tukeneet ja kasvattaneet meidät, uuden sukupolven ja kuinka me kiitämme heitä nyt? Poistetuilla sulakkeilla ja ainaisella ikävällä. Menikö kasvatus harakoille – vai mitä tapahtui? On arvokeskustelun ja toiminnan aika!

Kirjoittaja on kainuulainen kansanedustaja, Vasemmistoliiton eduskuntaryhymän varapuheenjohtaja Merja Kyllönen

Merja Kyllönen: Poliittista elämää

Torstai 15.10.2009 klo 9:00

Kuluneiden kuukausien aikana olen toden teolla miettinyt, minkälaiseen muurahaispesään olen pääni työntänyt lähtiessäni mukaan valtakunnan politiikkaan. Jotenkin ehkä lapsenuskoisesti ajattelin, että asioistakin kirjoitetaan ja kerrotaan kansalaisille mitä tässä kivitalossa oikeasti tapahtuu. Kun edelleen täällä tapahtuu paljon kaikenlaista kansalaisten elämään paljon merkittävämmin vaikuttavaa, kuin mitä esimerkiksi pääministeri ja tuppeenisketyn koivun salaisuus, antavatkaan olettaa.

Hallituksen suunnalla on tehty linjauksia vaalitäkyjen asettamiseksi seuraavia vaaleja silmälläpitäen. Eli kansalaisten kannattaakin olla erityisen tarkkoina, mitä kaikkea nykyhallitus tekee nyt ja mitä se siirtää seuraavan hallituksen hoidettavaksi, ainakin taloudellisten resurssien etsimisen osalta. Kaikki ei ole koskaan mustavalkoista, vaikka mediankin roolin mukaisesti asiat välillä siten esitetään. Kuuluisa Sata - komitea tekee kabineteissa omaa työtään ja sitä kautta kansalaisille on ehdotettu mahdollisuuksina 650 euron takuueläkettä, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista ja asumistuen selkiyttämistä viimeistään maaliskuussa 2011 eli suhteellisen lähellä uusia vaaleja.

Jo ensi vuoden alussa voimaan tulevina muutoksina eläketurvan osalta, voidaan todeta työkyvyttömyyseläkkeen saajien turvan paranemisen, kun elinaikakertoimen eläketasoa alentavaa vaikutusta lievennetään työkyvyttömyyseläkkeissä. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että myönteisen muutoksen mukana tulee myös heikennyksiä ja tällä kertaa ne kohdistuvat osa-aikaeläkkeen ikärajan nostoon 60 vuoteen ja jatkossa eläkekarttuma muodostuu vain osa-aikatyön palkasta.

Työttömyysturvan osalta vuosi 2010 tuo mukanaan seuraavia parannuksia. Työssäoloehto lyhenee nykyisestä 10 kuukaudesta 8 kuukauteen tarkastelujakson säilyessä ennallaan, näin ollen ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin pääseminen hiukan helpottuu jatkossa. Lisäksi parannuksia tulee muutosturvaan siten, että pääsy turvan piiriin helpottuu ja kestoajat pitenevät. Toisaalta näissäkin muutoksissa on takana myös heikennyksiä eli lisäpäivärahaoikeuden alku siirtyy vuodella, irtisanottujen korotetun ansiopäivärahan maksukausi lyhenee ja koulutustukiaika alkaa kuluttaa päivärahojen 500 päivän maksimiaikaa. Lisäksi eduskunnassa on parasta aikaa käsittelyssä vuorotteluvapaajärjestelmän vakinaistaminen, jossa vakinaistamisen yhteydessä tulee myös järjestelmään heikennys. Sillä vuorotteluvapaan ajalta kertyvän työeläkkeen karttuma alenee 55 prosenttiin vuorottelukorvauksen perusteena olevasta ansiosta, kun se nykyisin on 75 prosenttia.

Eduskunnassa siis todella tapahtuu kaiken kirjoittelun takana edelleen myös lainsäädäntötyötä, jolla on arjessa vaikutusta monen kansalaisen elämään. Odotankin innolla, milloin pääsemme puhumaan vihdoin niistä asioista, jotka eniten vaikuttavat kansalaisten lompakossa tai arkielossa.

Minna Minkkinen: Oikeus naida

Keskiviikko 14.10.2009 klo 11:51

Sukupuolineutraali avioliittolaki antaisi samaa sukupuolta oleville pareille täydet avioliitto-oikeudet. Oikeuden, jonka haluamme kaikille antaa.

Tällä hetkellä rekisteröidyssä parisuhteessa elävät eivät ole lain edessä samassa asemassa kuin avioliitossa elävät parit. Parisuhteen rekisteröinti on lohdutuspalkinto.

Sukupuolineutraali avioliittolaki takaisi kaikille avioliittoon haluaville samat oikeudet ja velvollisuudet. Niin hyvässä kuin pahassa, niin ylä- kuin alamäissäkin. Lisäksi sukupuolineutraali avioliittolaki yksinkertaistaisi lainsäädäntöä ja takaisi yhdenvertaisuuden myös lakien muuttuessa. Rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton rinnastamista ei tarvitsisi enää pohtia, mutta haluttaessa mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen voitaisiin säilyttää avioliiton rinnalla ja avata myös eri sukupuolta oleville pareille.

Sukupuolineutraali avioliittolaki mahdollistaisi aviopareille automaattisesti oikeuden yhteiseen sukunimeen tai mahdollisuuden yhdysnimeen, mikä ei ole rekisteröidyssä parisuhteessa nykyisin mahdollista. Laki mahdollistaisi myös parien mahdollisuuden hakeutua adoptioprosessiin. Lapsille saadaan lain edessä kaksi täysivaltaista vanhempaa. On lasten edun mukaista saada turvallinen ja rakastava perhe. Se voi koostua kahdesta isästä, kahdesta äidistä, yhdestä isästä, yhdestä äidistä tai isästä ja äidistä. Hyvä vanhemmuus ei ole haarojen vaan korvien välissä.

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole suomalainen keksintö. Euroopassa Hollanti, Belgia,Norja ja Espanja ovat laittaneet lain käytäntöön.  Kanadassa ja Etelä-Afrikassa on voimassa hyvin samankaltainen laki. Ruotsissa lakia vasta valmistellaan. Nyt olisi Suomella mitä parhain paikka tehdä edistyksellistä perhe – ja yhdenvertaisuupolitiikkaa ennen naapurimaatamme Ruotsia.

Kirkon ei tarvitse vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, jos se on heille niin vaikeaa, mutta kivenä rattaissa ei tarvitse olla. Siviilivihkiminen avioliittoon tulee taata jokaiselle sitä haluavalle parille. Rakkaus ja halu perustaa perhe kuuluu kaikille perusoikeutena. Yhdenvertaisuus tulee taata myös sateenkaaren alla eläville pareille : perhe-elämä ja parisuhde ovat lopulta varsin samanlaisia riippumatta siitä, ovatko suhteen osapuolet samaa vai eri sukupuolta.

On korkea aika hypätä ulos siitä laatikosta, jossa pariskunta on mies ja nainen. Stereotypiat on aika romuttaa. Tyttöjen puuhun kiipeämistä tulee kannustaa ja pojat saavat itkeä jos haluavat. Uusi laki on muutakin kuin tunnustus siitä, että samaa sukpuolta olevien parisuhde on yhtä arvokas kuin eri sukupuolta olevienkin. Laki on askel sukupuolineutraaliin kasvatukseen, työelämään ja yhteiskuntaan. Jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus olla sellainen kuin haluaa, ilman pelkoa syrjinnästä. Tästä tässä kaikessa on kyse, avoimemmasta yhteiskunnasta.

Kirjoittaja on vasemmisto- ja yhdenvertaisuusaktivisti Minna Minkkinen.

E. Raudi: Ostan - pietarilaisia mielteitä

Perjantai 9.10.2009 klo 14:45

Я ПОКУПАЮ - pietarilaisia mielteitä

Leningradissa totuus löytyi Pravdasta. Nyt Pietarin totuus on joka kuukausi ilmestyvässä yli sadan sivun Я ПОКУПАЮssa. Siinä on kiiltävälle paperille painettuna mainosta mainoksen perään ja kyllähän se niin on, että viisimiljoonainen Pietari hemmottelee vaativaa kuluttajaa paljon enemmän kuin peräkylämme Helsinki saati uneliaat Turku ja Tampere.

Mutta huomatkaa, Ja Pokupaju eli "Minä ostan" ei suinkaan karta luokkataistelua. Lokakuun numerossa naisten kyrassieerimallisissa nahkasaappaissa Louis Vuitton saa vastaansa Christian Louboutinin. Kun kyseessä ovat naisten ботфорти, et voi jättäytyä puolueettomaksi humanistiksi. Kenen saappaissa seisot?

Brezhnevin aikaan SKP julisti, että kapitalismin kriisi kärjistyy kärjistymistään ja se ulottuu talouden, politiikan ja moraalin alueille. Nyt Pietarissa kriisi näkyy ainakin siinä, että Ja Pokupajussa on sivuja enää 120 eikä yli 200.

Lenin-museossa, tai pikemminkin poliittisen historian museossa, joka sijaitsee lähellä Pietarin moskeijaa, on juuri nyt näyttely Puolan viimeisimmästä jaosta. Kuvin ja tekstein kerrotaan, miten Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa jakoivat Puolan. Molotovin ja Ribbentropin sopimuksen jälkeen Saksa hyökkäsi 1.9.1939 lännestä ja Neuvostoliitto pari viikkoa myöhemmin idästä. Niinpä sitten aseveljien yhteisparaatin silloisessa puolalaisessa Brestissä vastaanottivat saksalainen kenraali Guderian ja neuvostoliittolainen kombrig Krivoshein. Jos Wienin kongressin ratkaisu lasketaan mukaan, niin kyse oli Puolan viidennestä jaosta.

Nevan valtakadulla olevassa Dom knigin talossa eli entisessä Singerin talossa on kahvila kirjakaupan toisessa kerroksessa. Café Singeristä on ihanat näkymät Nevan valtakadulle ja Kazanin katedraaliin. Vaikka ei kirjoja ostaisikaan, kahvilaan kannattaa poiketa capuccinolle ja miksei syömään pelmeniannoksenkin sekä siinä samalla katselemaan valtakadun vilinää.

Poistuessani kahvilasta käväisin myös kirjakaupan kellarikerroksessa, jossa on mm. oikeusalan kirjallisuutta. Siellä satuin havaitsemaan Venäjän asevoimien yleisesikunnan alaisen Sota-akatemian dosentin, Tatjana Gratshevan kirjan. Kirjan nimi oli Святая Русь против Хазарии eli "Pyhä Venäjä Hasariaa vastaan". Kirjaa lukematta ei tietenkään saisi mielipidettä muodostaa, mutta pikainen silmäily sai minut vakuuttumaan, että tämä dosentti se taitaa olla puhdasverinen antisemiitti. – Kullakin maalla on dosenttinsa, jonka julkinen toiminta herättää kysymyksiä.

Eikä Gratsheva ole suinkaan ainoa tämän lajin oppinut Venäjällä. Viime huhtikuussa Pietarin poliisiakatemiasta passitettiin protestien jälkeen eläkkeelle kahdeksankymppinen professori. Tämä neropatti oli selittänyt historian oppikirjassaan Trotskin maailman juutalaispiirien pääedustajaksi, joka pyrki tekemään venäläisistä "valkoisia neekereitä". Miliisiakatemia veti oppikirjan pois käytöstä ja tuhosi painoksen.

Juutalaisvastaisuutta väreilee Venäjän pinnan alla, enkä nyt tarkoita esimerkiksi pääministeri Netanjahun hallituksen siirtokuntapolitiikan perusteltua arvostelua.

E. Raudi - nimimerkki, joka kokee olevansa juureton kosmopoliitti