Merja Kyllönen: Usko koetuksella

Keskiviikko 26.8.2009

Kuluneen kesän aikana suomalaisen politiikan kuvaa ovat voimakkaasti sävyttäneet keskustelut korruptiosta ja vaalirahoitusten avoimuudesta. Ei ole juuri päivääkään kulunut siitä, ettei Suomen mediassa olisi voinut kuulla, nähdä tai lukea jotain, liittyen vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoituksiin ja niitä koskeviin julkisuuskysymyksiin. Mutta miksi ihmeessä avoimessa demokratiassa pitäisi piilotella rahoittajia ja väittää, että rahaa vain tuli jostain, eikä kukaan sen jälkiä tunnista myöhemmin? Kenen etu on sulkea silmänsä todellisuudelta ja väittää, ettei kansaamme kiinnosta mistä kansamme edustajat rahoitusta ovat saaneet?

On suomalaisen demokratian rappio, mikäli puolueet eivät kykene avoimeen ja rehelliseen keskusteluun vaalityön ja toiminnan rahoituksesta. Yhä harvempi kansalainen luottaa poliitikkoihin ja päätöksentekoon ylipäätään, yhä harvemmin vaalipäivinä matka suuntaa kohti äänestyspaikkaa. Yhä useammin uskotaan rahan ja vallan toimivan täysin suorassa yhteydessä ja köyhempien vaikutusmahdollisuuksia pidetään mitättöminä, vaikka edelleen kansa saa valita itselleen edusmiehet – ja naiset, jotka käyttävät heidän ääntään maamme päätöksentekopaikoilla.

Ei suinkaan ole merkityksetöntä, kuka ääntäsi käyttää ja minkälaisilla arvoilla edustajasi on päätöksissään varustettu. Ei ole merkityksetöntä kuuleeko edustajasi sinua, sinä olet äänelläsi hankkinut myös oikeutuksen antaa palautetta ja saada vastauksia edustajaltasi. Päätöksentekijöidenkään tynnyrit eivät saa kolista tyhjyyttään, vaan meidän on rohkeasti uskallettava aloittaa kansalaiskeskustelu ja avata myös päätöksenteonmaailma kansalaisille. Ihmiset asioista päättävät, lihaa ja verta olevat henkilöt, joilla on kasvot ja tunteet. Nykymaailmassa tuntuu, ettei läheskään aina edes hahmoteta, että asioihin todellakin voidaan vaikuttaa. Päätökset eivät ole mitään luonnonlakeja, jotka vain tapahtuvat ilman, että ihmisillä olisi niissä osaa eikä arpaa.

Juuri siksi Sinunkin ajatuksillasi on aidosti väliä, ole rohkea ja kysy. Kyseenalaista ja ihmettele, miksi näin tapahtuu, eikö toisinkin olisi voinut päättää. Hae perusteluja, vaadi vastauksia ja ole aktiivinen. Yhteiskuntamme ja maailmamme muutos lähtee meistä ihmisistä. Me kulutamme, me säästämme, me vaikutamme. Me teemme ratkaisuja, joilla huominen rakennetaan ja tulevaisuutta muokataan uuteen uskoon. Me voimme olla hyviä tai pahoja toisillemme, me ihmiset suojelemme tai tuhoamme luontoa, me ihmiset aloitamme sodat ja rakennamme rauhat, niin halutessamme. Harvoin, luonnonilmiöitä- ja mullistuksia lukuun ottamatta, mikään tipahtaa meidän elämäämme yllättäen ja ilman ennakkotietoa. Asioista on saatavana valtavasti tietoa ja vaikka tieto usein lisää myös elämisen tuskaa, niin se antaa meille aivan uusia mahdollisuuksia olla vaikuttamassa asioihin ja elämän kulkuun.

Ethän siis jää odottamaan, että joku toinen tekee ratkaisuja ilman, että olet edes yrittänyt niihin vaikuttaa. Ethän vain jätä demokraattisen yhteiskunnan mahdollisuuksia käyttämättä. Äänestä, kysele, pohdi, kyseenalaista, selvitä, analysoi ja ole kiinnostunut mitä ympärilläsi tapahtuu. Me olemme yhdessä kaikki vaikuttamassa toinen toistemme elämään, eikä politiikka ole luonnonvoima, joka vain tapahtuu ilman, että ihmiset olisivat asioihin ja päätöksiin vaikuttamassa. Avoimuus ja inhimillisyys ovat kaiken perusta. Ihmisenä ihmisten puolesta, muistaen keneltä on valtakirjansa päätöksentekijäksi saanut, niin meillä on mahdollisuus rakentaa uskottavaa suomalaista politiikkaa.

Kirjoittaja on kainuulainen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Merja Kyllönen.

 

Sari Virta: Kuntalainen on tärkein

Perjantai 21.8.2009

Kunnalle laissa säädettyjä tehtäviä yhdistää yksi tärkeä seikka: kuntalaisten hyvinvoinnin turvaaminen. Ilman asukkaitaan kunta ei ole mitään. Uusintavaalit käydään Vihdissä muuttuneessa tilanteessa vajaan vuoden takaiseen vaalisyksyyn verrattuna.

Perustehtäväänsä kunta toteuttaa pääosin verovaroin. Julkiset peruspalvelut turvataan. Heikossa taloustilanteessa tai verotulojen vähentyessä lakisääteisten peruspalvelujen hoitaminen vaatii taitoa. Nykyisen valtuuston kokouspuheenvuoroissa on yksi toisensa jälkeen korostettu kunnan vastuullista talouspolitiikkaa. Talous on tärkeä, mutta asukas eli vihtiläinen on kuitenkin tärkein. Vihtiläisiä varten kunta on olemassa ja vihtiläisten hyvinvoinnin eteen valtuusto tekee töitä.

Kun karsitaan tai tingitään palveluista, tulisi aina pohtia päätösten vaikutukset eri ikäryhmiin. Työelämässä oleva aikuisväestö saa terveyspalvelunsa pääosin työterveyshuollon kautta. Työssä käyvät aikuiset ovat aktiivista väestöä, joka muutenkin pärjää palveluiden kurjistuessa. Kärsijöiksi leikkauksissa ja säästöissä joutuvat siis väistämättä yleensä lapset, nuoret, työttömät, vanhukset. Kunnan tulisi huolehtia tasavertainen palvelujen saanti kaikille kuntalaisilleen. Tämä on haastava tehtävä jo yksinomaan ”eriarvoisten” asuinalueiden takia.

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on aikoinaan rakennettu loistavasti. On äitiysneuvola -ja lastenneuvolapalvelut. Koululaiset saavat terveyspalvelunsa koulusta, siis sieltä, missä koko ikäluokka on yhtä aikaa saavutettavissa. Valitettavasti edellisen laman seurauksena kouluterveydenhuoltoa on vuosien mittaan karsittu, eikä se nykyisellään enää palvele tarkoitustaan. Terveydenhuollon ennaltaehkäisevä puoli toteutuu huonosti nykyisillä resursseilla. Lapsi ja nuori hakisi paremmin ja riittävän ajoissa apua mahdollisiin ongelmiinsa, jos palvelut olisivat lähellä (koulussa) ja helposti saavutettavissa (ilman pitkiä ajanvarauksia).

Kouluterveydenhoitajan lisäksi myös muita ennaltaehkäiseviä palveluja tarjotaan riittämättömästi, kuten koulupsykologeja ja kuraattoreita. Ennaltaehkäisevä toiminta olisi moninkertaisesti edullisempaa kuin jälkihoito eli viime kädessä turvautuminen erikoissairaanhoitoon tai nuoren syrjäytyminen. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa!

Huomio lapsiin ja vanhuksiin

Saimme kevään valtuustossa jotain lapsiin kohdistuvia alkavalle lukuvuodelle esitettyjä säästöjä torpattua. Tästä huolimatta luokkakoot myös Vihdissä kasvavat. Esimerkiksi Ojakkalan koulussa aiemmin 13 ja 17 oppilaan ryhmät ovat tänä syksynä yksi ryhmä.

Suuri ryhmäkoko ei palvele ketään: ei hyvää, ei heikompaa oppilasta, eikä opettajaa. On hyödytöntä verrata kymmenien vuosien takaista suomalaista koulumaailmaa, missä opiskeltiin suurissa ryhmissä. Tämän päivän lapset ja nuoret elävät erilaisessa maailmassa kuin nykypäivän keski-ikäiset ovat eläneet.

Jatkuva tehokkuuden tavoittelu ja sähköiseksi muuttunut (viestintä) maailma on muuttanut perhe-elämää levottomammaksi. Nykyisin lapset eivät samalla tavalla kunnioita (tai pelkää) aikuisia ja auktoriteetteja kuin ennen. Opettaja sai ennen rauhassa opettaa, isossakaan ryhmässä ei ollut järjestyshäiriöitä.

Tänä päivänä opettajalta voi suurin aika mennä tuntirauhan aikaansaamiseen. Koulu voi jollekin lapselle olla päivän vakain ja turvallisin paikka. Vihdissäkin on aivan liikaa lasten huostaanottoja, jotka kertovat karua kieltään siitä, missä tämän päivän perheissä mennään. Yhteiskunnan tulisi turvata kaikin mahdollisin keinoin kasvavan lapsen elämää kohti aikuisuutta. Varhainen puuttuminen on avainasemassa niin monessa tilanteessa.

Olen mukana Vihdin, Karkkilan ja Nummi-Pusulan yhteisessä lasten hyvinvointisuunnitelman työryhmässä. Työn on tarkoitus valmistua alkuvuodesta 2010. Työ tulee olemaan yhteenveto siitä, mistä koostuu lasten hyvinvoinnin turvaaminen tämän päivän Vihdissä (ja Karkkilassa + Nummi-Pusulassa) ja mihin ja miten tulevaisuudessa tulisi suunnata resurssit lastensuojelussa. Tämä on arvokasta työtä Vihdin ja samalla koko Suomen tulevaisuuden eteen.

Samalla tavalla ikäihmisten hyvinvointi edellyttää kunnalta tietoista vanhuspolitiikkaa. Vihdissä tulisi kehittää myös vanhuspoliittista strategiatyötä, missä huomioidaan niin ennaltaehkäisevät kuin kuntouttavatkin toimet, sekä ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatu. Näihin suunnitelmiin voidaan ottaa mukaan rakentavassa ja välittävässä yhteishengessä kunnan eri järjestöt, jotka tekevät vapaaehtoispohjalta tärkeää hyvinvointityötä koko ajan eri ikäisten kuntalaisten parhaaksi.

Kirjoittaja on Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry:n kehittämisjohtaja, Vasemmistoliiton Vihdin valtustoryhmän puheenjohtaja Sari Virta.