Pekka Ristelä: EU ratkaisuna kansallisvaltion demokratiavajeeseen

Perjantai 29.5.2009 klo 9:00

Euroopan unionin kohdalla on jo pitkään puhuttu demokratiavajeesta. Sanalla on viitattu EU:n päätöksenteon rakenteisiin ja käytäntöihin, joita pidetään demokratian kannalta ongelmallisina.

On hyvä, että EU:n demokraattisuuden puutteet tiedostetaan ja niistä puhutaan. Ilman avointa keskustelua EU-demokratiaa ei pystytä vahvistamaan.

Jotta keskustelu demokratiavajeesta olisi oikeasti demokratiaa edistävää, on kuitenkin vältettävä yksi sudenkuoppa - nimittäin ajatus siitä, että meillä olisi jo enemmän tai vähemmän täydellinen kansallinen demokratia, johon palaaminen voisi olla ratkaisu EU:n demokratiavajeeseen.

Tämän päivän maailmassa keskustelun demokratiavajeesta olisi liikuttava sujuvasti ja kriittisyyden säilyttäen kaikilla tasoilla paikallisyhteisöistä aina maailmanpolitiikkaan asti. Erityisen tärkeää on hahmottaa ongelmat niissäkin demokratian muodoissa, jotka ihmisille ovat tutuimpia ja siten helpoiten jäävät tarkastelun ulkopuolelle.

Tässä hengessä kääntäisinkin päälaelleen ajatuksen kansallisen päätöksenteon vahvistamisesta ratkaisuna EU:n demokratiavajeeseen. Minusta voidaan vähintään yhtä perustellusti sanoa, että EU:n vahvistaminen on yksi ratkaisu kansallisvaltion demokratiavajeeseen.

Kansallisen tason demokratiavaje on Suomessakin niin hälyttävä, että on itse asiassa ihme, ettei siitä puhuta enempää.

Ajatellaan esimerkiksi verotusta. Suurin osa suomalaisista olisi valmis korkeampiin veroihin, jos niiden avulla voitaisiin laittaa kuntoon terveydenhuollon kaltaiset peruspalvelut. Myös verotuksen painopisteen siirtämisellä palkkaveroista enemmän pääomatulojen puolelle olisi taatusti kansalaisten enemmistön tuki.

Miksi kumpaakaan näistä esimerkkinä esittämistäni uudistuksista ei kuitenkaan tehdä? Hallitus toisensa perään vetoaa viime kädessä aina samaan asiaan eli kansainväliseen verokilpailuun. Toisinaan vastaus on varmasti pelkkä tekosyy, mutta realismia taitaa joka tapauksessa olla tämä: Niin kauan kuin nykyisenlainen verokilpailu jatkuu, merkittävää oikeudenmukaista verouudistusta ei Suomessakaan nähdä.

Verotus on oikeudenmukaisen yhteiskuntapolitiikan välttämätön työkalu, mutta Suomen eduskunnan todellinen valta sen käytössä näyttää kutistuneen kovin pieneksi. Kansallisen demokratian rajat ovat kapeat myös monessa muussa asiassa, kuten tunnetusti valtioiden rajoja kunnioittamattomissa ympäristöongelmissa.

Kansallisvaltio Suomi - kuten muutkin, varsinkin pienet, valtiot - kärsii siis vakavasta demokratiavajeesta, jonka ratkaisu voi löytyä vain kansallisvaltiota laajemmasta demokratiasta. On asioita, joista pitäisi ihannetapauksessa päättää globaalin demokratian puitteissa. Siihen taas on niin pitkä matka, että on välttämätöntä rakentaa alueellisia ratkaisuja, mikä Euroopassa merkitsee EU:n kehittämistä.

Jos haluamme, että demokratiassa on kyse aidosta vallankäytöstä ja valintojen tekemisestä eikä pelkistä muodollisista rakenteista - olivatpa ne sitten kuinka "lähellä ihmistä" hyvänsä - meidän on pakko lähteä siitä, että merkittävän osan päätöksenteosta tulee olla ylikansallista. Tämä on myös keskustelussa EU:n demokratiavajeesta hyvä pitää mielessä.

Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Pekka Ristelä