Joonas Lepistö: Palkansaaja tarvitsee euroopanlaajuista vasemmistoyhteistyötä

Torstai 28.5.2009 klo 9:00

Tilanteessa, jossa Eu:n tasolla vuodesta 2002 eteenpain neljässa vuodessa yösopimuksia on muutettu määrä-aikaisiksi 41 miljoonaa kappaletta, on syytä imettiä ammattiliittojen roolia kansainvalisessa työn muutoksessa. Kun tähän vielä lisätään, että uusista työpaikoista kolme neljästa on määrä-aikaisia, ei voida puhua kuuluisasta "flexicurity" -käsitteestä, joka itsessään on
haastanut suureen debattiin koko Euroopan työmarkkinat.

Ongelma laajeemmin on ay-liikkeen heikko ote työpaikkatasolla Euroopassa. Toinen ongelma saadaan itse "flexicurity" -agendasta. Työnantajapuolella kyseinen asia on synnyttänyt johtopäätoksen, jossa turva muodostuu pidemmistä työajoista. Joustavuutta taas lisätään heikentämällä työntekijän oikeuksia. Joustavuutta on niin monenlaista. Jo nyt maksimityöaikaa ollaan onnistuttu kasvattamaan arvelluttaviin lukuihin, kun taas toisaalta, suurimmilla osalla työn määrä ei riitä kohtuulliseen elintasoon.

Meidän ei tarvi mennä Afrikkaan hakieksemme nälkaa näkeviä. 16 prosenttia EU-jäsenistöstämme elää köyhyysrajan alapuolella. Työmarkkinamme ovat amerikoitumassa, jolla tarkoitan työssäkäyvän köyhälistöluokan lisääntymistä. Kahtiajakautuminen on nähtavissa: meitä on kahta sorttia - the haves and havenots. Vaikka työllisyyskehitys on kohenemaan päin ja uusia työpaikkoja on syntynytkin 3 miljoonaa vuonna 2006, Euroopassa on yli 20
miljoonaa ihmistä ilman tyotä.

Pitää kuitenkin muistaa, etta me pystymme muuttamaan tilannetta, jos poliittista tahtoa löytyy. EU:n tulee tehdä laatumittarit ja -standardit työnteolle työn laadun nostamiseksi. Ei riitä, etta saamme aikaan lisaa työpaikkoja, vaan niiden pitää olla myos laadukkaita.

Meillä on velvollisuus, mutta myös oikeus viedä työmarkkinamalliamme etelään. Se on suorastaan välttämätöntä sosiaalisen Euroopan aikaansaamiseksi.Ammattiyhdistysliikkeen pitää yhdessa vaatia EU:n minimisäännoksia työntekijän oikeuksiin. Tämä voidaan aloittaa minimipalkasta. Valtioiden on tuettava verohelpotuksin, mutta myos kepein työpaikkojen muodostumista alkaen esimerkiksi siitä, etta kuinka kallista määrä-aikaisen työsopimuksen tekeminen pitää olla. Ja sita ei saisi uusia
kuin kerran.

Vain noin 30 prosenttia yli 55-vuotiaista naisista työskentelee. Vain
kolmannes maailman naisista ylipäätänsä saa palkkaa. Euroopassa palkkaa monet saavat, mutta samasta työstä nainen saa 13 kuukaudessa ja kolmessa viikossa saman palkan kuin mies vuodessa. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on lähes kaikissa jäsenmaissa muuta työttömyytta selvästi korkeammalla tasolla.

Viidennes Euroopan nuorista on vailla työtä. Kysymys on valtavista
resurssien hukkaamisesta. Työmarkkinajärjestelmamme rakoilee molemmista paista, olet sitten vanha tai nuori. Suomi kuuluu joukkoon suureen mukaan.

Vielä naisista: firmat, joissa naiset ovat vähäisissä asemissa tai niitä ei ole ollenkaan, pärjäävät selvästi huonommin Euroopassa, kuin naisvoimaiset yhtiöt.

Samaan soppaan kun tungetaan vielä vanhenemisongelma, EU:n laajuinen sellainen, voisin kysyä, kuka hoitaa 20 vuoden päästä eläkkeemme? Saati hoivaa eläkeläisiä? YK:n arvion mukaan vuonna 2040 Euroopan keski-ikä on 60 vuotta, kun se samaan aikaan, esimerkiksi USA:ssa, on 30 vuotta.

Kehityksemme on täysin kestämätönta. Koventunut työelämä saa yhä useamman naisen sanomaan ei lapsenteolle, joten pikkuväkeä ei ole odotettavissa Eurooppaan jatkossakaan.

Takaisin vuosiin 2002 - 2006. Tällä ajanjaksolla EU suhteessa muihin
maihinosiin on pärjännyt huonommin sijoituksissa, tuottavuudessa,
kilpailukyvyssä ja työllisyydessä. On siis havaittavissa selvä yhteys työn pilkkomisessa määra-aikaisiin suhteisiin sekä talouskasvussa. Ne yhtiöt, jotka sijoittavat eniten tutkimukseen ja henkilöstöönsa, ovat
tuottavuudeltaan edelläkävijöitä.

Viime vuodet linja on ollut turvallisen huono. Lissabonin tavoitteita ei
tulla tavoittamaan pitkään aikaan, koska strategian keskeisin idea,
sosiaalinen koheesio, on jätetty taka-alalle, tuskin nähtavillä. Sosiaalinen dimensio on otettava uudestaan käsittelyyn ja luotava siitä vahva pohja turvallisimmille työmarkkinoille. Epävarmuus ajaa Eurooppaa matalapalkkojen markkinoille. Sosiaalinen dumppaus on silmiinpistävää. Ajanjakso on sitä pidempi, mitä enemmän ay-liike pysyy taustalla.

Vaalien ennakkoäänestys on nyt käynnissä. Meidän on aloitettava taistelun paremman työn puolesta. Yhdessä. Se on meidan kaikkien etu. Ay-liike ja vasemmisto puhuvat kovin vähän yhteisen Eurooppamme asioista. Tuntuu, että kansainväliset asiat eivät kiinnosta edes Suomen ykköspoliitikkoja. Meidän ei pidä käpertyä pieneen lintukotoomme, vaan ajettava yhä vahvemmin työntekijöitten jatkuvasti uhassa olevaa asemaa.

Kirjoittaja on SDP:n tamperelainen kaupunginvaltuutettu ja ajattelija Joonas Lepistö