Bezrodnyi kosmopolit: Voiton päivä vai Euroopan?
Sunnuntai 17.5.2009 klo 9:00
Ulkona sateista ja viileää. Katselen televisiosta Voiton päivän lähetystä Moskovasta. Aurinkoinen, kaunis sää. Puolustusministeri Serdjukov kiertää toria avoautossa seisten; pysähtyy toivottamaan kullekin joukko-osastolle hyvää vuotuista ja tällä kertaa 64. voitonpäivää. Siihen vastataan uraata huutaen.
Serdjukov siirtyy kunniakatsomoon. Sotilasosastot marssivat toria pitkin perässään panssaroidut miehistönkuljetusautot, tankit, moottoroidut tykit, ilmatorjunta-ohjukset, iskanderit ja topolit. Torin yli lentää taisteluhelikoptereita, hävittäjiä, strategisia pommikoneita.
Veteraaneilla mitaleja rintapielet täynnä. Ihmisillä myös Pyhän Yrjön ristin nauha rintapielessä isänmaallisuuden symbolina. Liekö presidentinhallinnon politteknologien keksintö?
Ja koko päivän tulee ykköskanavalta ja NTV:ltä toista maailmansotaa filmeinä. Taas kerran lyödään saksalainen. Yhdessä elokuvassa Ville Haapasalo saksalaisessa asepuvussa mutta onkin neuvostotiedustelija valepuvussa.
Venäjän kansa menetti toisessa maailmansodassa kaatuneita ja vammautuneita. Mutta tapa jolla tragediaa muistetaan palvelee vallanpitäjiä.
Ulkona meillä on Euroopan päivä. Sitä ei juhlita, ei ole totuttu.
Euroopan päivällä ei ole sellaisia pitkiä ja vakiintuneita perinteitä kuin juhannuksella, joululla, itsenäisyyspäivällä tai vapulla. Näihin tuttuihin liittyy kuhunkin oma juhlintatapansa ja sen me olemme oppineet jo lapsuudesta.
Euroopan päivä. Ei kotona perhepiirissä Eurooppa-lauluja laulellen, ei mökillä saunakaljan ja kokon kanssa, ei kynttilöitä ikkunalla jouluun pimeydessä presidentti televisiossa, ei valkolakkeja ja kännäämistä kaduilla ja seuraavan päivän krapulaa. Haalea juhlapäivä jos sitäkään.
Kuitenkin Euroopan päivää olisi aihetta juhlia siksi, että siinä unohdetaan kaksi maailmansotaa ja korostetaan sitä mikä meille eurooppalaisille on rauhanomaisesti yhteistä. Euroopan päivänä emme uhittele ulospäin: ei sotilasparaatia Brysselissä, ei ohjuksia, tankkeja.
Euroopan päivässä on hyvää sekin, että siinä ei korosteta yhtä kansakuntaa toisten kustannuksella. Kansakunta, 1800-luvulla kehitelty fiktio, levisi kuin pandemia ja tuotti enemmän tuhoa. Olisi riittänyt, jos ihmiset olisivat taistelleet oikeudestaan tulla täysivaltaisiksi kansalaisiksi ja osallistua päätöksentekoon ja päättäjien valintaan kielestä, kulttuurista tai kuvitellusta etnisestä (häveliäisinä emme enää puhu rodullisesta) alkuperästä riippumatta. Toki kansakuntien keksimiseen liittyi myös emansipatoorinen puoli, mutta valitettavan paljon kollektiivista hulluutta yksilöiden ja ulkopuolisiksi leimattujen kustannuksella.
Euroopan päivää kannattaisi juhlia. Lisää karnevaalia ehkä, mutta vähemmän sekoilua kuin vappuna. Niin ja itse pidä parempana Euroopan päivää kuin Eurooppa-päivä.
Kirjoittaja on vahva vasemmistovaikuttaja, joka haluaa esiintyä nimimerkillä
