Elokuu 2010 (1 kpl)
Heinäkuu 2010 (1 kpl)
Huhtikuu 2010 (3 kpl)
Marraskuu 2009 (1 kpl)
Lokakuu 2009 (4 kpl)
Elokuu 2009 (2 kpl)
Kesäkuu 2009 (4 kpl)
Toukokuu 2009 (17 kpl)
Huhtikuu 2009 (14 kpl)
Samppa Sirnö: Piraattimusiikki ja kopiolääkkeetPerjantai 8.5.2009 klo 9:00 Maanantaina 27.4. tuli julki, että Yhdysvallat aikoo asettaa Suomen tarkkailulistalle lääkkeiden viitehintajärjestelmän vuoksi. Tämän järjestelmänhän mukaan joutuvat suomalaiset Kelan korvausta saavat reseptiasiakkaat jatkossa ottamaan halvemman kopiolääkkeen, vaikka itse haluaisivat ottaa kalliimpaa alkuperäislääkettä tai maksamaan omasta kukkarostaan hintojen välisen erotuksen. Samaan aikaan on Suomella hyvin jyrkkä kanta esimerkiksi musiikin, elokuvien ja tietokonepelien tekijänoikeuksien puolesta. Mistä tässä on oikein kyse? Ovatko piraattimusiikki ja piraattielokuvat pahempi asia kuin kopiolääkkeet? Kysymyshän on aivan samasta asiasta, immateriaalisten oikeuksien kunnioittamisesta. Lääkkeiden kohdalla kopiolääkkeet merkitsevät usein halvempia hintoja kuluttajille. Kopiolääke tunnetusta särkylääkkeestä on usein myös halvempi. Samoin on ymmärrettävää, että esimerkiksi kehitysmaat haluavat halpoja kopiolääkkeitä kalliista Amerikkalaisista AIDS -lääkkeistä. Vaihtoehtoisen, halvemman lääkkeen tarjoaminen tuntuu myös järkevältä Suomalaiselle kuluttajalle. Vai onko asia näin Suomen uudessa viitehintajärjestelmässä? Kuvitellaanpa tilanne, jossa jokin rock-yhtye Metallica menettää puolet tuloistaan piraattituotteille. Tämä tuskin vaikuttaa Metallican luovuuden määrään, vaikka on kieltämättä moraalisesti epäoikeudenmukaista. Toisin on lääkkeiden kanssa. Niissä kyse ei ole vain moraalisesta oikeudenmukaisuudesta, vaan asiakkaiden oikeudesta saada uusia ja parempia lääkkeitä. Jos rahat otetaan pois alkuperäislääkkeistä, ovat nämä rahat suoraan pois lääkkeitten kehittelyvaroista. Tämä merkitsee, että esimerkiksi mielenterveyspotilaat eivät saa uuden sukupolven lääkkeitä, joilla on parempi vaikutuskyky ja vähemmän sivuoireita. Tämä taas näkyy suoraan potilaiden terveydentilassa, joka puolestaan näkyy esimerkiksi sairauksista johtuvissa kustannuksissa. Kaiken lisäksi potilaalle oli vanhassa järjestelmässä usein aivan sama, maksaako hän alkuperäis- vai kopiolääkkeestä. Hinta kuluttajalle oli sama ja oli helppo ottaa tuttu ja turvallinen lääke, vaikka se tulisi Kelalle kalliimmaksi. Nyt siis on lähes pakko ottaa halvempaa kopiolääkettä. Kuten Aamulehti toteaa (2.4.2009) : "...lääkkeet ja niiden rinnakkaislääkkeet ovat aiemminkin kuuluneet lääkevaihdon piiriin, mutta asiakkaat eivät ole välttämättä vaihtaneet niitä halvempiin, koska Kela on maksanut näiden lääkkeiden täyden hinnan. Nyt tilanne muuttuu. Asiakkaiden on aprillipäivästä alkaen ollut pakko valita halvin vaihtoehto, jolleivät he halua maksaa kallista lääkettä itse." Tässä onkin asian ydin: kysymys on siitä kuka säästää. Kelalle on tietenkin edullisempaa että se joutuu korvaamaan halvempaa kopiolääkettä. Siitä ei ole hyötyä apteekeille ja ennen kaikkea ei asiakkaille (voisi tietenkin kuvitella, että näin säästetyt rahat ohjattaisiin potilaille tai lääkkeitten kehittelykustannuksiin, mutta tämä lienee toiveajattelua.) Ja on varmasti yhtä perusteltua sanoa lääkeyhtiöstä kuin isosta ylikansallisesta musiikkikustantajasta, että se on oikeutettu saamaan korvauksen tuotteestaan, johon se on uhrannut rahaa. "On perusteltua, että lääkkeen kehittänyt yhtiö saa korvauksen tutkimuksesta", kuten Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes toteaa Uuden Suomen haastattelussa (25.6.2008). Kokonaan toinen kysymys on missä määrin kopiointia tulisi hyväksyä noin periaatteessa, oli tuotannonala mikä tahansa. Kysymys tuntuukin olevan jostain aivan muusta. Monessa kohtaa uutta järjestelmää on perusteltu "säästöillä veronmaksajille". Eli suomeksi sanottuna Kelan kuluista vähennetään noin 85 miljoonaa euroa vuodessa, jotka viime kädessä olisi maksettu verovaroista ja Kela-maksuista. Tietenkin "Saavutetut säästöt voidaan käyttää muuhun terveydenhoitoon", kuten sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa todetaan (Esitteitä 2009:3). Niinpä, tämän haluaisinkin nähdä. Veronmaksajat varmasti hyötyvät, työnantajat varmasti hyötyvät, jopa tavallinen palkansaaja voi hyötyä... Kuulostaa kivalta! Kuka ei hyödy? No tietenkin Kela-etuuden saajat, joilta on viety taikatempulta 85 miljoonaa euroa vuodessa hänelle kuuluvaa sosiaaliturvaa, johon ajanmukaiset lääkkeet kuuluvat. Ja voitte olla varmoja, etteivät suuret lääkeyhtiöt poista näin menetettyjä rahoja voitoistaan tai "lääkäreitten pippaloista", joista jotkut sanovat kilpailun säästöjen tulevan. Eikä vika ole vain nykyisessä Suomen hallituksessa. Ihmetyttää, että musiikin, elokuvien ja tietokonepelien ollessa kysymyksessä nousi suoranainen kansanliike piratismin puolesta, mutta paljon (kuoleman)vakavammassa asiassa ei mitään kansanliikettä nouse. Ehkä asia on vaikeampi käsittää tai epäsuositumpi, kun kuluttajana pitäisi puolustaa julkisia menoja. Tässä tunteekin vasemmistolaisena reseptilääkeasiakkaana olevansa oudossa seurassa: ovatko Yhdysvaltain valtio ja isot lääkeyhtiöt minun ainoat puolustajani? |