Vesa Kautto: Kumman kaa?

Maanantai 27.4.2009

(Tiivistelmä Liisa Jaakonsaaren ja Minna Sirnön keskustelusta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta Tampereella 26.3.2009)

Eurovaaliehdokkaiden Liisa Jaakonsaaren ja Minna Sirnön parintuntinen keskustelu keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ravintola Artturissa Tampereella 26.3.2009 oli virkeä ja kiinnostava. Tilaisuuden juontaja Matti Tyynysniemi oli valmistautunut hyvin tehtäväänsä. Joistakin asioista keskustelijat olivat samaa mieltä, toisissa ilmeni selviä näkemyseroja.

Kysymykseen, mikä uhkaa turvallisuuttamme, Liisa Jaakonsaari vastasi mainitsemalla tautiepidemiat (HIV, AIDS, SARS), terrorismin ja hajoavat valtiot, finanssikriisin, ilmastonmuutoksen ja sen seuraukset ja Venäjän kehityksen arvaamattomuuden. On siis uusia ja vanhoja uhkia. Tällä hetkellä ei hyökkäyksen uhkaa.

Minna Sirnö sanoi olevansa samaa mieltä Liisan listasta ja lisäsi siihen eriarvoistumisen ja pyrkimyksen käyttää taloudellista kriisiä tekosyynä lisätä eriarvoisuutta. Taudeista pitää muistaa myös tuberkuloosi, joka leviää Pietarin alueella heti rajan takana. Aseellisen hyökkäyksen uhkaa ei Sirnön mielestä ole 15-20 vuoden sisällä.

Liisa Jaakonsaari heitti esille kysymykseen yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuudesta. Hän totesi, että ei ole koskaan laskettu, mitä yleinen asevelvollisuus kaikkinensa maksaa. Tietenkin se antaa Suomelle erinomaisen pohjan eri alojen asiantuntijoiden rekrytointiin kansainvälisen kriisinhallinnan tehtäviin. Minna Sirnön mielestä puolustusvoimat haluaa toisaalta yleistä asevelvollisuutta, toisaalta varustautumista hintavilla huippuaseilla, joita palkatut sotilaat käyttävät. Kumpikin kannatti ratkaisuna valikoivaa asevelvollisuutta. Miten valikointi tehtäisiin, myönnettiin hankalaksi kysymykseksi.

Suhtautuminen Natoon jakoi selvimmin keskustelijoita. Liisa Jaakonsaari totesi Naton muuttuneen. Suomi on Naton ulkopuolisista maista eniten mukana Naton operaatioissa. Miksi emme saman tien osallistu Naton päätöksentekoon. Minna Sirnö muistutti Naton historiasta. Sen tehtävänä on ollut turvata tiettyjä maita. Suomi ei pärjäisi Natossa isojen maiden liigan ajaessa haluamiaan päätöksiä. Painavin rooli USA:lla. Liisan mielestä samantapaisin perustein vastustettiin aikanaan Suomen liittymistä EU:hun ja jopa Euroopan neuvostoon.

Minna Sirnö sanoi toivovansa, että YK olisi Suomelle keskeinen järjestö. Liisan muistutti, että Naton täytyi ryhtyä 1990-luvulla pakottamaan Balkanin alueella riehuvia järjestykseen, YK:sta ei siihen ollut. Minna myönsi, että YK ei aina toimi kuten sen pitäisi. Kumpikin kannatti kansanäänestystä Natoon liittymisestä, jos sellainen tulee ajankohtaiseksi.

Kumpikaan keskustelija ei uskonut, että EU:lle tulisi omaa armeijaa. Juontajan kysymykseen EU:n ja USA:n suhteista vastaukset olivat erisuuntaiset. Liisa katsoi intressien olevan yhteisiä. Minnan mielestä EU:lla ja Yhdysvalloilla on erilaiset näkemykset ihmisoikeuksista, sosiaalisista oikeuksista ja ilmastoasioista.

Kysymykseen, onko tarpeen puuttua ongelmaisten kehitysmaiden asioihin, molemmat vastasivat myöntävästi.

Seuraavaksi keskusteltiin presidentin valtaoikeuksista. Minna Sirnö katsoi Suomessa olevan kummallisen sekajärjestelmän. Tällä hetkellä ulkopoliittinen johto tuottaa kuitenkin kohtalaisia päätöksiä. Liisa Jaakonsaari sanoi edustavansa perinteistä työväenliikkeen näkemystä parlamentaarisesta vastuusta ja haluavansa perustuslain selkeämmäksi EU-asioissa.

Lopuksi puitiin muun muassa Venäjän kehitystä. Minna tähdensi olevansa huolestunut Venäjän hmisoikeustilanteesta. Taloudellisen tilanteen huonontuessa on Venäjällä alettu etsiä syyllisiä ulkomaista, erityisesti entisistä sosialistimaista ja  Venäjällä asuvista vierastaustaisista.

Kumpikin kannatti ajatusta siitä, että eduskunnassa keskusteltaisiin ihmisoikeuksien ja kauppapolitiikan suhteista.

Kirjoittaja on filosofian tohtori Vesa Kautto