Samppa Sirnö: Euroopan tulevaisuudesta

Sunnuntai 26.4.2009 klo 9:00

Euroopan unionin edeltäjien perustamisen keskeisenä syynä olivat ne kokemukset, mitä Euroopalla oli ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta, haluttiin välttää uusi sota Saksan ja Ranskan välillä. Toisaalta kylmä sota merkitsi, että Länsi-Euroopan demokratiat halusivat yhteistyöhön sosialistista blokkia vastaan. Lopulta, varsinkin 1980-90 -luvuilla syntyi erityinen eurooppalaisen identiteetin ajatus, pelkkä talousliitto ei riittänyt, haluttiin poliittinen unioni ja yhteinen valuutta päämääränä eurooppalainen liittovaltio. Nämä päämäärät toteutuivat osittain, osittain eivät.

Vuoden 1989 jälkeen tilanne muuttui rajusti: neuvostoblokkia ei enää ollut ja uudet maat halusivat liittoutua Länsi-Euroopan kanssa. Samalla poistui yksi syy Länsi-Euroopan yhtenäisyydelle, samalla kun ajatus Ranskan ja Saksan välisestä sodasta oli täysin mielikuvituksellinen. Ne poliittiset syyt jotka olivat johtaneet Euroopan yhdistymiseen, olivat poissa. Jäljelle jäivät vain taloudelliset syyt. Kun samalla Itä-Euroopan maita, jotka pyrkivät EU:hun, kiersi nationalismin haamu, eivät nämä uudet EU-maat halunneetkaan kuulua mihinkään liittovaltioon, heillä oli jo riittävästi kokemusta tällaisesta. Samanaikaisesti myös euroinnostus läntisissä jäsenmaissa on hiipunut. EU nähdään monesti vain liikana byrokratiana.

Paluuta EU:ta edeltävään aikaan tuskin kuitenkaan on. Vaikka kuuluu ääniä sekä idässä että lännessä, jotka haluavat EU:sta pelkän talousliiton, on muistettava, että talous ja politiikka kulkevat käsi kädessä, tämä nähtiin esimerkiksi viime talven kaasunkuljetusjupakassa. Tämä osoitti myös EU:n poliittisen heikkouden, se on edelleen kokoelma kansallisvaltioita, mihinkään yhtenäiseen ulkopolitiikkaan se ei pysty.

Sen sijaan ajatus siitä, että EU:sta tulisi liittovaltio alkaa näyttää epärealistiselta. Pitäisikin ehkä kehittää niitä EU:n sisäisiä ilmiöitä, jotka voisivat vahvistaa ihmisten uskoa siihen, kuten kansalaisten Euroopan ajatusta, alueitten Eurooppaa, demokratian laajentamista muuhun kuin Euroopan parlamentin toimintaan, jonka asemaa voisi toisaalta vahvistaa. Samoin ne reaaliset sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset ongelmat, mitä EU:n laajentuminen ja toisaalta vallitse taloudellinen taantuma ovat tuoneet mukanaan, voitaisiin ottaa esityslistalle tärkeämmiksi kuin liittovaltion ajatus. Jos ihmiset näkevät, että EU ajaa heidän asiaansa voivat he myös kääntyä sille myönteisimmiksi. Todelliset teot ovat tärkeämpiä kuin kolmeen kertaan järjestettävät kansanäänestykset. Ja demokratiassa on muistettava se huono puoli, että myös vastustaja voi voittaa.

Kirjoittaja on yhteiskuntieteitten maisteri, kapitalismikriitikko Samppa Sirnö.