Pekka Buttler: Pedon luonteesta

Lauantai 25.4.2009 klo 9:00

Euroopan Unioni on monille suomalaisille vaikeasti ymmärrettävä otus. Ymmärryksen saavuttamista tuntuu ratkaisevasti vaikeuttavan, että kuva jonka Euroviestintä antaa on niin kaukana kuvasta, jonka keskimääräinen Eurooppalainen näkee edessään joka päivä.

Tämä ristiriita johtuu siitä, että Euroviestintä käyttää hyvin Brezhneviläistä metodologiaa - välitetään kuva joka vastaa Eurokraattien utopiaa EU:sta, siinä toivossa, että se siten ehkä jonain päivänä toteutuisi. Euroviestintä siis pyrkii muokkaamaan todellisuutta maalaamalla kuvaa vahvasta ja yhtenäisestä, toimivasta ja moniarvoisesta valtioliitosta/liittovaltiosta vaikka todellisuudessa EU on enemmänkin Napoleon-kompleksilla varustettu kuntayhtymä.

Luitte oikein.

Kuntayhtymät ovat instituutioita joiden välityksellä kunnat järjestävät yhteisesti tiettyjä palveluita kuten esim. terveyspalveluita. EU:n ja Kuntayhtymän suurin ero, on että siinä missä kuntayhtymissä osalliset ovat kuntia, niin EU:ssa kuntien paikalla ovat valtiot.

EU-kuntayhtymän tehtäväksi on alun perin annettu raskaan teollisuuden rajat ylittävän yhteistyön ja siten kilpailukyvyn kehittäminen. Sittemmin tätä rajausta on pariin otteeseen lavennettu, vähittäiskauppaan, pankkitoimintaan, teleliikenteeseen ... ja viimeksi palveluihin.

EU:n ydinajatus on talousalueiden välisten rajojen maksimaalinen hyödyntäminen. Talousalueiden väliset rajat kun ovat liike-elämälle sikäli mielenkiintoisia, että juuri koska rajat muodostavat rajoitteen, niin ne myös synnyttävät mahdollisuuksia suunnattomiin voittoihin. Yhden talousalueen sisällä saman hyödykkeen hinta ei voi kovinkaan suunnattomasti vaihdella - vaikka etelässä olisi vuosisadan kurkkupula, niin etelässä ei kurkuista voida periä paljoa enempää kuin pohjoisen hinta lisättynä kuljetuskustannuksilla. Silloin taas kun etelän ja pohjoisen välissä on raja johon voidaan lätkäistä tulleja tai vientirajoitteita, niin rajan toisella puolella tuotteista voi periä törkeääkin ylihintaa ja saavuttaa voittoja.

EU on syntynyt jotta voidaan luoda tarpeeksi iso ja kilpailukykyinen talousalue, jonka sisällä ei ole kaupankäynnin rajoitteita, mutta (vielä tärkeämpää) jonka ulkorajoille voidaan pystyttää rahastusasemat.

EU on väistämättä jossain vaiheessa saava oman perustuslain, kansallishymnin, presidentin ja ulkoministerin, mutta kaikista näistä valtiomaisuuden elkeistä huolimatta, EU on tällä hetkellä yksinomaan ylisuuri kuntayhtymä, jonka annettu tehtävä on jäsentensä liike-elämän edistäminen. Ne direktiivit ja toimenpiteet, joita Brysselissä sorvataan ovat lähes poikkeuksetta luotuja edistämään eurooppalaisen liike-elämän etua.

 Kuitenkin merkittävä osa Brysselin viestintäbudjetista menee siihen, että markkinoidaan näitä hankkeita normaalia ihmistä hyödyttävinä - ihmisläheisinä hankkeina. Schengen-alue ja Euron käyttöönotto on tehty liike-elämän kehittämiseksi. Se, että ne tuovat etua myös matkustavalle Eurooppalaiselle on puhtaasti väistämätön sivuvaikutus.

EU:ta kuulee myös kuvattavan rauhanprojektiksi. Luonnollisesti talouksien yhdistäminen ehkäisee näiden talouksien sotia - eihän sota ole kuin suurimman mittakaavan aseellinen ryöstö. Valitettavasti se, että EU:n sisällä ei enää sodittaisi, ei tarkoita sitä, ettei EU kävisi sotia oman alueensa ulkopuolisia taloudellisia vastustajia vastaan. EU:sta on jo muodostunut ainoa talousliitto, jolla on oma armeija ja neuvostohengessä toimiva parlamentti, joka omaamatta konkreettista valtaa antaa koko toiminnalle kansanvaltaisen leiman.

Faktat eivät kuitenkaan estä näiden direktiivien, sopimuksien ja koko EU:nkin naamioimista yleishyviksi hankkeiksi, joilla pyritään yhdistämään EU:n kansat yhteishyvän ja altruismin hengessä.

Palaan kuitenkin alkuun - Euroviestinnän ja Eurotodellisuuden välillä ammottavaan aukkoon.

Antamalla EU:sta kuvaa moniarvoisena, demokraattisena ja ihmisläheisenä niin Euroviestintä myös antaa oivat aseet niille, joiden tahto ja tavoite on tehdä EU:sta viestintänsä kaltaisen - Euroopan ja maapallon ihmisten ystävän. Eurokraattien ja Euroeliitin on nimittäin suhteellisen vaikeaa estää valittua parlamentin jäsentä aikuisten oikeasti ajamasta niitä asioita, joita koko EU on jo kauan väittänyt edustavansa.

Takaovi kansanvaltaiseen, ihmisläheiseen ja sosiaaliseen Eurooppaan on auki. Nyt siitä pitäisi enää lähettää sisään joku kansojen asialla oleva.

Kirjoittaja on  omien sanojensa mukaan kyynikko ja ikuinen optimisti sekä Vasemmistoliiton Eurovaaliehdokas vuosimallia 2004 Pekka Buttler.