Atik Ismail: Vieraskynä ja Isokynä

Perjantai 24.4.2009 klo 9:00

Eurooppa on upea biisi. Hectorin musaa. Samoin diggaan Isokynästä. Siis Davesta. "Tätä iloista siltaa et koskaan kävele yksin" ja pieni, hentoinen ote.

Niissä on herkkyyttä kuten Minnassakin. Laulajissa ja lauluissa. Eurooppa on myös laulua. Mielellään rauhanlaulua ja ainoastaan rauhanlaulua tulevaisuudessa. Vai mitä?

Vierailin Tampereella. Kaupungin koski pauhasi. Kuten niin monet kosket Euroopassa. Ainakin vielä. Meidän on pidettävä huolta yhteisestä ympäristöstä. Pidämmehän?

Elämä on myös muutakin kuin laulua. Synkkämielistä runoilua? Herkistävää, mutta niin totta. Runouteen ei mahdu mielestäni raha. Se on taloutta. Talouden valta ja sen mahti hukuttaa meidät. Se on jo nähty.

"Maailma hukkuu paskaa", lauletaan myös. Kauniisti ja koskettavasti. Kaikki koskettava ei ole kaunista. Meidän on unohdettava siistit puheet ja katteettomat teot. Ruma sana sanotaan niin kuin se on. Taloudellinen Eurooppa pois. Tilalle sosiaalinen yhteisöllisyys ja vankkumaton rauhanaate.

Ihminen on ihmisen toivo.

Minä kuuntelin lauantaina Minnaa. Hänen asiantuntemuksensa ja rohkeutensa kannustaa. Se on jaksamisen peruslähtökohtia. Että on olemassa Toveri. Niin kuin Minna. Ihminen.

Olemme äärimmäisen yksimielisiä Ihmisoikeuksista. Ihmisen mieli on haavoittuvainen, se ei tunne rajoja. Olen varma, että Minna puolustaa Ihmistä. Sitä ei tarvitse todistella tuhansilla sanoilla.

Me tarvitsemme muutosta oikeistolaiseen politiikkaan. Meidän listalta löytyy varmasti pätevä Ihminen. Ei kai ole väliä onko se mies vai nainen? Vaan Ihminen, se on päänasia.

Kun Minna lauloi lauantaina ensimmäisen laulunsa, jotakin liikahti minussa. Tiedätte tunteen. Se on välittämisen, oikeudenmukaisuuden ja rauhan tila. Se tarttui suoraan hänen esityksestään. Ja Tahto. Ja inhimillisyys. Tahdon takana, edessä, sivulla sen sisällä on elettävä kuuntelijana, keskustelijana ja oltava aina läsnä.

Euroopan Parlamentissa on suomalaisen vasemmiston oltava läsnä. Mielellään useampana Ihmisenä. Tahdosta en tiedä, mutta minulla on usko. Sitä luo myös Minna!

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton meppiehdokas, lähihoitaja Atik Ismail