Erkki Laukkanen: Miten käy Itä-Euroopan?

Keskiviikko 22.4.2009 klo 9:00

"Latvia myytävänä, onko tarjouksia? tiedusteltiin Helsingin Sanomissa 19.4. Alaotsikon mukaan "valtio ei voi mennä konkurssiin, vaikka moni maa on jo lähellä sitä". Latvian pääministeri Valdis Dombrovskis ei ole aivan yhtä optimistinen. Hänen mukaansa kesäkuussa on edessä konkurssi, ellei talouden syöksykierrettä saada oikaistua.

Miten tämä on mahdollista?

Vielä pari vuotta sitten puhuttiin Baltian taloustiikereistä, jotka joskus tulevaisuudessa ajavat Pohjoismaiden ohi nuppia kohti lasketulla tuotannolla mitattuna. Niin Baltian maiden kuin muidenkin EU:n uusien jäsenmaiden taloutta luototettiin avokätisesti niin investointipankeista kuin muistakin pankeista. Eikä kukaan varoitellut. Finanssivetoista kapitalismia ihannoitiin, niin meillä kuin muuallakin.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä?

Sitä minä en tiedä, mutta kyllä vaihtoehdot aika vähissä ovat. Tässä puheena olevien Itä-Euroopan maiden, mukaan lukien Ukraina, pankkijärjestelmän pelastamiseen tarvittaisiin välittömästi noin 200 miljardia euroa. Se on paljon rahaa, enemmän kuin Suomen bruttokansantuote vuonna 2008.

Ja katseet ovat luonnollisesti kääntyneet EU:n suuntaan. Mutta mihinkään tällaiseen EU ei ollut varautunut, eivätkä keskustelut tukipaketista ole edenneet. Kaikki liikenevä, ja sitä ei todellakaan paljoa ole, on pantu jo likoon, eikä lisärahoitusta ole tulossa. Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että EU pesee kätensä ongelmasta, jota se on itse ollut luomassa. Jos EU:sta ei ole avuksi, niin sitten sitä haetaan varmasti muualta.

Mitä tästä sitten seuraa?

Suurimmat satsaukset Itä-Eurooppaan ovat tehneet amerikkalaiset investointirahastot, joilla on näyttöä siitä, että ne kyllä omansa takaisin perivät. Mutta miten perivät, onkin sitten toinen juttu. Jos valtioilla, sen enempää kuin yrityksilläkään ei ole millä maksaa, niin edessä voi olla historiallisia huutokauppoja. Jotakin sellaista, mitä Uudessa Seelannissa koettiin 1990-luvun alussa, kun heidän oma kansantaloutensa romahti.

Yksityistettäväksi tulee varmasti lähes kaikki rahan arvoinen. Samalla velkojien kanssa on ilmeisesti pakko tehdä myös sellaisia poliittisia sopimuksia, joissa niille luvataan varsin avoimia valtakirjoja uusiin mahdollisiin varallisuushyödykkeisiin.

Kun Irakin sotaa käynnisteltiin, ja "vanha Eurooppa" oikein innostunut, niin Bushin hallinto löysi "uuden Euroopan" idempää. Se kiila uuden ja vanhan väliin lyötiin valta- ja turvallisuuspoliittisin perustein. Tämä uusi kiila lyödään konkurssipoliittisin perustein.

Historiasta löytyy vähän esimerkkejä, joihin verrata. Mutta silti edessä lienee EU:n olemassaolon pahin kriisi - ja ainakin toistaiseksi vaiettu kriisi.

Kyllä tämäkin asia pitäisi EU parlamentin asialistalle saada.

Kirjoittaja on SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen