Elokuu 2010 (1 kpl)
Heinäkuu 2010 (1 kpl)
Huhtikuu 2010 (3 kpl)
Marraskuu 2009 (1 kpl)
Lokakuu 2009 (4 kpl)
Elokuu 2009 (2 kpl)
Kesäkuu 2009 (4 kpl)
Toukokuu 2009 (17 kpl)
Huhtikuu 2009 (14 kpl)
Anita Laine: Katoaako kaikki hyvä ihmisten pohjattomaan ahneuteen!Sunnuntai 19.4.2009 klo 9:00 Jatkuvaa talouskasvua ihannoivassa glopaalissa maailmassa ei mikään näytä olevan riittävästi, koska ihmiskunta on sairastunut "mammuttitautiin", jossa ihannoidaan suuruutta ja kaikki mahdollinen on alistettu jatkuvalle talouskasvulle. Ihmisyhteisöillä on ollut historian kuluessa erilaisia maailmankuvia, kuten mytologinen maa keskeinen, aurinko keskeinen, kristillinen tai tieteellinen maailmankuva. Tänä päivänä meillä on voimissaan taloustieteellinen maailmankuva, joka perustuu suuruuden ja jatkuvan talouskasvun ensisijaisuuteen, jossa ihmisten hyvinvointi on toissijainen ja kaikki on alistettu jatkuvalle talouskasvulle. Samaan aikaan kuin maailmantalous on globalisoitunut, on ihmisten köyhyyskin globalisoitunut. Sitä tosiasiaa ei vain tiedonvälityskään näytä noteeraavan vieläkään vaikka uusliberialistisen talouspolitiikan kielteiset seuraukset ihmisten arkeen on ollut jo vuosia nähtävissä. Kasvava ja monipuolistuva köyhyys näkyy niin eurooppalaisten kansojen kuin Euroopan ulkopuolisten kansakuntien elämästä. Työttömyys ja lomautusuutiset kerrotaan vain numeroina ja tilastoina. Mutta mitä kuuluu ihmisille tilastollisten numeroiden takana? Tänä päivänä ei voida enää puhua ainoastaan taloudellisesta köyhyydestä ja ihmisten jokapäiväisen toimeentulon ahdingosta. Köyhyys on saamassa uusia muotoja, jossa ihmisten arkiset selviytymisen mahdollisuudet kapenevat, pitkäaikaistyöttömien ammattitaito vanhenee tai työtehtävät katoavat ja perinteinen osaaminen elintarvikkeiden suurtuotannossa köyhdytetään niin, että sekin lopulta katoaa muinaismuistoksi. Tarvitsemme mitä pikimmin uuden valistuksenajan ja ahneudenajan vallankumouksen. Kaikki se, mitä uus-liberialistisen talousoppien ja edistyksen nimissä on kerrottu olevan edistystä, ei ole ollut edistystä ja onneksi ihmiskunnalle. Ei jatkuva talouskasvu tule poistamaan köyhyyttä maailmasta, eikä turvaamaan elintarviketuotannon monipuolisuutta. Entä mistä apua? Uuden valistuksenajan tulisi nousta kansakuntien yhteisestä pohdinnoista ja Euroopan historian kunniakkaista perinteistä, joissa keskitytään pohtimaan perimmäisiä eettisiä kysymyksiä ahneudesta ja talous- ja tuotantoelämän inhimillisen elämän unohtavasta "suuruudenhulluudesta". Mihin tämä kaikki lopulta johtaa? Erilaisista maailmankatsomuksista riippumatta tuskinpa meistä kukaan haluaa sitä, että yhteiskuntamme on talouselämän ajopuu, jonka mukana ihmiset ajautuvat lisääntyvän ja monipuolistuvan köyhyyden ja suvaitsemattomuuden kautta katastrofista toiseen! Rakentava lähtökohta on sen tosiasian tiedostaminen, että ihmiskunnan ja ympäristön tulevaisuus on muutettavissa paremmaksi, koska se on ihmisten rakentama! Pelottavaa on ajatus siitä, että emme voisi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ensisijaisesti pohdiskella ihmiskunnan tulevaisuuden toiminnallisuuden tilaa? On syytä asettaa kriittiseen tarkasteluun, miksi talouselämän tulee olla elämää tärkeämpää? Miksi kansallisvaltiot ja EU:kin hoitavat ensisijaisesti talouselämän asioita?
|