Anita Laine: Katoaako kaikki hyvä ihmisten pohjattomaan ahneuteen!

Sunnuntai 19.4.2009 klo 9:00

Jatkuvaa talouskasvua ihannoivassa  glopaalissa maailmassa ei mikään näytä olevan riittävästi, koska ihmiskunta on sairastunut "mammuttitautiin", jossa ihannoidaan suuruutta ja kaikki mahdollinen  on alistettu jatkuvalle talouskasvulle.

Ihmisyhteisöillä on ollut historian kuluessa erilaisia maailmankuvia, kuten mytologinen maa keskeinen, aurinko keskeinen, kristillinen tai tieteellinen maailmankuva. Tänä päivänä meillä on voimissaan taloustieteellinen maailmankuva, joka perustuu suuruuden ja jatkuvan talouskasvun ensisijaisuuteen, jossa ihmisten hyvinvointi on toissijainen ja kaikki on alistettu jatkuvalle talouskasvulle.

Samaan aikaan kuin maailmantalous on globalisoitunut, on ihmisten köyhyyskin  globalisoitunut. Sitä tosiasiaa ei vain  tiedonvälityskään näytä noteeraavan vieläkään vaikka uusliberialistisen talouspolitiikan kielteiset seuraukset ihmisten arkeen on ollut jo vuosia nähtävissä.  Kasvava ja monipuolistuva köyhyys näkyy niin eurooppalaisten kansojen   kuin   Euroopan ulkopuolisten kansakuntien  elämästä.  Työttömyys ja lomautusuutiset kerrotaan vain numeroina ja tilastoina. Mutta mitä kuuluu ihmisille tilastollisten numeroiden takana?

Tänä päivänä ei voida enää puhua ainoastaan  taloudellisesta köyhyydestä ja ihmisten  jokapäiväisen toimeentulon ahdingosta. Köyhyys on saamassa uusia muotoja, jossa ihmisten arkiset selviytymisen mahdollisuudet kapenevat, pitkäaikaistyöttömien ammattitaito vanhenee tai työtehtävät katoavat  ja perinteinen osaaminen elintarvikkeiden suurtuotannossa  köyhdytetään  niin,  että sekin  lopulta katoaa muinaismuistoksi.

Tarvitsemme mitä pikimmin uuden valistuksenajan ja ahneudenajan vallankumouksen. Kaikki se, mitä  uus-liberialistisen talousoppien ja edistyksen nimissä on kerrottu olevan  edistystä,  ei ole ollut edistystä ja onneksi ihmiskunnalle. Ei jatkuva talouskasvu tule poistamaan köyhyyttä maailmasta, eikä turvaamaan elintarviketuotannon monipuolisuutta.

Entä mistä apua?

Uuden valistuksenajan tulisi nousta kansakuntien yhteisestä  pohdinnoista ja Euroopan historian kunniakkaista perinteistä, joissa keskitytään pohtimaan perimmäisiä eettisiä kysymyksiä ahneudesta ja talous- ja tuotantoelämän  inhimillisen elämän unohtavasta "suuruudenhulluudesta". 

Mihin tämä kaikki lopulta johtaa?

Uuden valistuksenajan yhteiskunnallisen päätöksenteon ensisijaiseksi tulevaisuuden visioksi   Euroopassa  ja kansainvälisesti  muuallakin, tulee  nostaa  humanismi ja tavoitteeksi  suuntautuminen  humanistisista arvoista nousevan tiedon etsintään, yhteiskunnallisen demokratian kehittämiseen sekä  oikeudenmukaisuus ja  ihmisten keskeinen solidaarisuus ja suvaitsevaisuus keskeiseksi yhteiskunnalliseksi hyveeksi. 

Meillä ihmisillä ja kansakunnilla on tietysti erilaisia maailmankuvia ja käsityksiä siitä miten tämä sivilisaatio rakentuu ja mitä täällä rakkaalla telluksellamme tapahtuu. Se kuitenkin voisi olla yhteinen lähtökohta ja päätöksenteon osallisuuden  kokemus, että me ihmiset yhteiskunnallisilla päätöksillämme ja henkilökohtaisilla teoillamme luomme todellisuutta.

Erilaisista maailmankatsomuksista riippumatta tuskinpa meistä kukaan haluaa sitä, että yhteiskuntamme on talouselämän ajopuu, jonka mukana ihmiset ajautuvat lisääntyvän ja monipuolistuvan köyhyyden ja suvaitsemattomuuden kautta katastrofista toiseen!

Rakentava lähtökohta  on sen tosiasian tiedostaminen, että ihmiskunnan  ja ympäristön tulevaisuus on muutettavissa paremmaksi, koska se on ihmisten rakentama!

Pelottavaa on ajatus siitä, että emme voisi  yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ensisijaisesti  pohdiskella ihmiskunnan tulevaisuuden toiminnallisuuden tilaa?  On syytä asettaa kriittiseen tarkasteluun, miksi talouselämän tulee olla elämää tärkeämpää? Miksi kansallisvaltiot ja EU:kin hoitavat ensisijaisesti  talouselämän asioita?

Kirjoittaja on heinolalainen vasemmistoaktiivi ja valtiotieteen maisteri Anita Laine